Viisumiasiat kuntoon ja urheilemaan!

Sunnuntai-iltana käytiin vielä uudestaan illallistamassa ja nauttimassa olusista Raunin ja Nallen kanssa, ja maanantaina heidän matka jatkuikin jo kohti Suomea.

Tänään tiistaina suunnattiin heti aamusta Suwon Immigration Officeen hoitaan viisumi- ja Alien Registration -asioita. Kuten arvattiinkin, jouduttiin istuun byroossa kolme tuntia ja odottaan, että saadaan ojentaa virkailijalle passit ja parit paperilappuset. Luukulle oli kyllä otettava vuoronumero, mutta sillä ei tuntunut olevan niin väliä, kun ihmiset vaan istahti tiskin ääreen milloin lystäsivät. KELAssa tunnin odottelu ei ole mitään tähän touhuun verrattuna. Noooh, mukavastihan siinä aamupäivä meni odottaessa. Parin viikon päästä pitäis olla viisumit ja Alien Registration -kortit kourassa.

Paperisodan jälkeen oli tarkotus keretä vielä Modern Western History -kurssin luennolle, mutta eipä sitten keretty. Myöhemmin kuultiin, että luento ei edes ollut siinä salissa missä sen piti meidän saamien tietojen mukaan olla. Ei sekään sitten mennyt ihan putkeen...

Aerobic & Jazz Dance -kurssille mennessä liikuntahalli itsessään herätti jo kummeksuntaa, koska sieltä ei löytynyt pukuhuonetta tai suihkuja. Kysyttiin vielä eräältä korealaiselta, että missä voi vaihtaa liikuntakamppeet ylle, ja korealainen osoitti vessan suuntaan. Kurssi ei myöskään ihan vastannut titteliään: ensin tehtiin liikkeitä, jotka oli suoraan MTV:n pop/r'n'b-musiikkivideoista, ja sitten opeteltiin jotain line dancia. Ei ollut ihan samanlaista aerobickiä kun mihin Suomessa on tottunut, mutta hauskaa silti oli. :) Kurssilla oli mun lisäks kolme vaihtaria ja kaikki muut oli korealaisia, joten kurssikin vedetään koreaksi. Opiskelijoiden joukosta löyty onneks yks tyttö, joka tulkkas meille englanniks kaiken mitä opettaja sano. Vaihtarit oli melkein ainoot salissa, joilla oli liikuntavarusteet yllä. Itekkin olin just käynyt täältä Koreasta ostamassa jumppahousut -ja kengät ihan tätä varten, ja sitten korealaiset tulee tanssitunnille farkuissa ja pitkähihasissa paidoissa. Lisäks melkein puolet opiskelijoista oli poikia. Siellä ne sitten keikutteli pyllyä siinä missä tytötkin. Tunnin lopuks opettaja vielä muistutti, että voitte netistä ladata ohjeet tähän tanssiin ja harjotella haastavia sivuun-risti-sivuun-liikkeitä itteksenne.

Tänään on myös satanut lunta. Kaikkea ihmeellistä sitä näkeekin. Kohta pitäis jo olla kevät ja jotkut ihmiset  kulkee jo farkkutakeissa ulkona. Toivottavasti tuo lumi sulaa huomisaamuun mennessä...

Puhelinostokset ja bileiden jatkuminen

Perjantaina lähdettiin parin korealaisen opastamina Suwon Stationille ostaan kännyköitä. Ilman korealaisten apua ei kyllä oltais hommasta selvitty, koska täällä puhutaan yleensäkin kaupoissa hyvin vähän englantia. Puhelimien ostaminen oli jokseenkin tuskastuttavaa touhua, koska istuttiin pari tuntia puhelinkaupassa täyttelemässä papereita ja kattomassa kun myyjät säheltää jotakin. Passista ne myös halus ottaa kopiot. Saatiin sitten lopulta hommattua käytetyt luurit ja prepaid-liittymät. Puhelin, laturi ja jonkin verran puheaikaa maksoi yhteensä reilu 20 €, joten ei kovin kalliiks tullut. Puhelinkaupassa aiheutti hieman hämmennystä myös se, että mun luuri on 2G-puhelin, johon ei laitettu ollenkaan SIM-korttia. Heikin valitsema puhelin ei toiminutkaan, joten se sai samaan rahaan vähän hienomman puhelimen. Koreassa melkein kaikilla on puhelin, jossa on telkkari. Sitä ne sitten kattelee metrossa ja bussissa ja kaikkialla. Meidän vanhoissa rutkupuhelimissa semmosta ominaisuutta ei tosin oo.

Perjantaina oli taas jälleen kerran yhdet tervetuliaspippalot. Kaikenlaista leikkiä ja tanssikilpailua oli Friend's Clubin jäsenet järkänneet. Perjantain ja lauantain välisenä yönä piti kello 00:00 alkaa kurssien vaihtomahdollisuus, joten suunnilleen kaikki lähti kesken kaiken bileistä dormeille ja nettiin tekeen kurssivalintoja. Ylläri ylläri, vaihtoaika ei vielä ollutkaan alkanut ja järjestelmään ei pystyny kirjautuun. Lähdettiin sitten takasin baariin. :) Liikku huhua, että kurssien vaihto alkais aamulla kello 6 tai 9, joten parin tunnin yöunien jälkeen heräsin kuudelta tsekkaan, josko vois kursseja vaihtaa. No ei vieläkään. Heräsin sitten uudestaan yhdeksältä. Eikä vieläkään. Lopulta järjestelmään pääsi kirjautuun lauantaina kello 12. Vihdoinkin. Sain vaihdettua typerän Organizational Behaviour -kurssin tilalle Current Issues in Korean Society -kurssin ja napattua vielä aerobic-kurssin. Heikkikin sai otettua vielä haluamansa psykologian kurssin.

Lauantaille oltiin varattu hotellihuone Suwonista. Rauni ja Nalle majoittuu viikonlopun ajan samaisessa hotellissa, joten käytiin yhdessä illastamassa kanaravintolassa.

Lisää kuvia jälleen täällä.

Tässä vielä maistiaisia korealaisesta pop-musiikista. Kyseiset Girls' Generationin biisit soi täällä ihan joka paikassa.

Ensimmäiset luennot

Eilen alko mulla ensimmäiset kurssit. Politics in developing countries -kurssi oli ihan mielenkiintosen olonen, vaikkakin muistutti lähinnä lukion maantiedon tuntia. Katteltiin kartasta mitkä maat kuuluu kehittyneisiin ja mitkä kehittymättömiin valtioihin, ja millasilla mittareilla kehitystä tutkaillaan. Ei siis mitään uutta. Toivottavasti jatkossa kurssi tarjoaa jotain uuttakin informaatiota. Organizational behaviour -kurssi vaikuttaa aiheeltaan kans ihan passelilta, mutta luennoitsija oli astetta tiukempi. Kurssilta ei saa olla koko kevään aikana pois kun kolme kertaa jne. Jollain Heikin kurssilla oli vielä päätetty huomauttaa, että luennolle ei saa tulla hihattomassa paidassa (koska sit vois alkaa näytellä lihaksiaan) tai uimapuvussa.Turhaan on siis uimapukukin mukana.

History of world revolutions -kurssi vei voiton kaikista. Luentosalissa oli noin puolet korealaisia ja puolet vaihtareita. Hetken odottelun jälkeen luennoitsija tuli luokkaan, ja totes, että vaihtareille on annettu väärää informaatiota ja kurssi pidetäänkin koreaks. Eipä siinä sitten mitään. Mulla on siis tällä hetkellä vaan kolme kurssia. Viikonloppuna voi mahdollisesti pystyä vielä vaihtaan kursseja, joten täytyy toivoo, että saisin jonkun kurssin tilalle.

Tänään korean kielikurssin alotusluento oli vähintäänkin mielenkiintonen. Mies ei puhunut paria sanaa enempää englantia vaan höpötti ihan hurjana koreaks jotain, ja kaikki vaan nyökkäili "okei, okei". Ihan niinkun joku olis ymmärtänyt jotain. Kovasti luennoitsija heilutteli kädessään kirjoja ja pälätti, että ilmeisesti jotkut kirjat pitäs käydä ostamassa.

Tänään saatiin myös opiskelijakortit; tai siis kaikki muut sai paitsi mä, koska mun valokuva oli kateissa. Se on lähetetty Ajouhun viime keväänä muiden papereiden kanssa, jotka joku täällä on lahjakkaasti hukannut. Onneks mulla oli Suomessa otettuja passikuvia mukana, mutta menee vielä viikko, että ne tekee mulle uuden kortin.

Miten voi olla näin kylmä? Hyrrr.

Viime päivät Koreassa on mennyt lähinnä juostessa pippaloista toiseen ja yrittäessä nukkua jossain välissä. Oikeestaan joka päivä on ollu jokkut bileet, tai jos semmosia ei oo ollut, ne on järjestetty. Torstaina lähdettiin suomalais-saksalais-ruotsalais-porukalla juopotteleen ja päädyttiin lopulta testaan noraebangia eli karaokehuonetta. Omalle porukalle saa siis vuokrata huoneen, jossa voi laulella karaokee ja samalla ryypätä. Karaokemestasta löyty sivukaupalla englanninkielisiäkin biisejä Rammsteinista Britney Spearsiin, joten kaikille löyty jotakin. Ryyppääminen täällä on suht halpaa: pullo parikytvolttista Sojua maksaa 3000 wonia eli kaks euroo. Sojua ei yleensä lantrata mihinkään vaan juodaan sellasenaan. Se on siitä kummallinen juoma, että se ei oikeestaan maistu viinalle, mutta nousee hyvin päähän. Eli se toimii. Jos baariin mennään isolla porukalla, yleensä tilataan pöytään kolmen litran kannu olutta. Eikä sekään maksa kun suunnilleen kaheksan euroo.

Koreassa on tapana, että omaan lasiin ei saa kaataa juomaa itse. Täytyy aina odottaa, että joku toinen täyttää lasin. Jos joutuu kaataan itse juomaa, osottaa se ympärillä olevien ihmisten huonoa käyttäytymistä. Korealaisilla on myös paljon juomapelejä, joita ne pelaa baarissa. Tähän asti hauskimman näkönen peli on ollu Titanic: kaljatuoppiin laitetaan kelluun snapsilasi, johon jokainen pöydässä oleva kaataa vuorollaan tilkan Sojua. Se, kenen kohdalla snapsilasi uppoo, joutuu juomaan kalja-soju-sekotuksen. Onneks ei oo vielä kertaakaan osunut mun kohdalle.

Lauantaina lähdettiin vaihtariporukalla ensimmäistä kertaa Souliin. Järjestetyllä kierroksella käytiin ensimmäisenä Jogyesa-temppelissä, jossa opas höpötteli kaikenlaista buddhalaisista ja niiden uskonnosta. Ihan hieno temppeli oli se, myös vähän erilainen kuin mitä Kaakkois-Aasiassa temppelit tuppaa oleen.

Seuraavana kohteena oli Insadongin alue, jossa myytiin kaikenlaisia käsitöitä ja matkamuistokrääsää. Ei sieltä oikeen ostettavaa löytyny, joten mentiin pelihalliin pelaan rumpupeliä. :) Insadongissa oli paljon katukeittiökojuja, joista löyty enemmän ja vähemmän herkullisen näkösiä suupaloja.

Bukchon Hanok -kylä oli todella pieni, mutta siellä sai pällistellä perinteisiä korealaisia asumuksia. Kalligrafiaa sai testata pientä maksua vastaan, ja musiikkiesitystä oli myös tarjolla. Nähtiimpä myös joku hassunnäkönen kulkue, mikä lie oli.

Viimeisenä kohteena oli Gyeongbokgung-palatsi ("Palace Greatly Blessed by Heaven"), joka on rakennettu 1300-luvulla. Alue oli melko laaja, ja jos minkämoista pömpeliä löyty. Taustalla näkyvät vuoristomaisemat oli todella upeet. Paikka on varmasti vielä hienompi kun kesä lähestyy ja puut kukkii.

Kierroksen jälkeen oli tarkotus jäädä Souliin tapaan Raunia (Heikin äiti) ja Nallea, mutta niiden lento oli peruttu, joten palattiin takasin Suwoniin. Soulissa on todella laaja metrolinjasto, joka ulottuu Suwoniin asti. Suwon sijaitsee siis noin 30 kilsaa Soulista etelään, ja lisää infoa miljoonan asukkaan kaupungista löytyy täältä. Metrolla Soulista Suwoniin matkustaminen kestää kuitenkin jonkun aikaa kun pitää vaihtaa metroa monta kertaa, joten bussilla on tullut liikuttua aika paljon. Bussi-metromatka Souliin kestää suunnilleen tunnin ja kustantaa reilu pari euroo. Suwonin sisällä bussilla liikkuminen on myös halpaa: minnepäin kaupunkia tahansa pääsee alle eurolla. Ja jos on isommalla porukalla liikenteessä, voi taksilla meneminen tulla yhtä halvaks.

Maanantaina eli eilen oli täällä Independence Movement Day, eli joku itsenäisyyspäivän tapanen, mutta ei kuitenkaan itsenäisyyspäivä. Korea siis teki 1.3.1919 itsenäisyysjulistuksen irtautuakseen Japanin otteesta, mutta varsinaisesti Koreat itsenäisty 1945. Näin ainakin Wikipedia väittää. Mitään erityisiä juhlallisuuksia täällä ei kuitenkaan maanantaina ollut, vaikkakin oli pyhäpäivä. Rauni ja Nalle oli lopulta saapunut Souliin sunnuntai-iltana, joten maanantaina lähdettiin jälleen pääkaupunkiin. Käytiin syömässä Itaewonin alueella, joka on varmaankin Soulin turistikeskittymä, ja hinnat oli myös sen mukaisia. Hetken käppäilyn jälkeen löyty kyllä ihan kohtuuhintainen rafla.

Tänään alko yliopistolla kurssit eli nyt pitäis jotenkin motivoitua opiskeleen. Ittellä ei ollu tänään vielä mitään luentoja, mutta Heikillä oli joku Network Security -kurssi. Tänään oli tarkotus käydä hoitamassa myös viisumiasioita. Mun alkuperäinen opiskelutodistus on täällä yliopistolla, mutta Heikin on Suomessa, joten täytyy odotta vielä päivä että Heikin uuteen todistukseen lyödään leima. Toivottavasti tällä viikolla sais viisumihaun käyntiin.

Tänään tuli testattua myös dormien pesukone. Oli ehkä vähän turhankin yksinkertanen: pesujauheet heitettiin koneeseen pyykkien päälle ja sitten valittiin, haluaako pestä valkosia vai värillisiä pyykkejä. Lämpötilaa ei voinut säätää mistään. Noh, pyykit tuli ainakin melkein puhtaaks ja kuivausrumpu toimi ihan hyvin.

Lisää kuvia Soulista ja Suwonista löytyy täältä.

Pölähdys Koreaan

Thaimaasta Koreaan lähteminen ei sitten mennytkään ihan niin sutjakkaasti kuin olis halunnut. Olihan tää vähän arvattavissa. Bangkokin lentäkentällä lähtöselvityksessä täti halus nähdä luottokortin, jolla lentoliput on maksettu. Käytäntö on ollu ihan normaali esimerkiks Lao Airlinesin ja Air Asian lennoilla, mutta ei tullut mieleenkään semmonen tällä kertaa. Ja tietenkin just se kortti millä lennot on maksettu viime syksynä, on Suomessa. Hetken sähläämisen jälkeen täti totesi vaan, että homma ok, mutta seuraavalla kerralla kortti täytyy olla mukana. Noh, siitä selvittiin. Sitten täti alko kyseleen minkä vuoks ollaan menossa Koreaan ja onko meillä jo lentoliput pois sieltä. Suomalaisethan saa olla Etelä-Koreassa 90 päivää ilman viisumia, mutta koska me aiotaan olla täällä neljä kuukautta, viisumi pitäis löytyä. Ja sitähän meillä ei vielä oo. Eikä oo virallisia dokumentteja, että ollaan menossa opiskeleen, koska niitä ei lähetetty Suomeen ennenkö lähettiin reissuun. Koko hommahan meni sitten ihan sähläykseks, kun lentokenttävirkailijat soitteli Korean lähetystön edustajaa paikalle. Lopulta saatiin todistettua, että aiotaan jonain päivänä poistuakin Koreasta, koska meillä oli näyttää lentoliput Japanista Suomeen.

Lento Bangkokista Souliin Asiana Airlinesilla kesti suunnilleen viis tuntia ja saavuttiin Incheonin kentälle keskiviikkoaamuna. Korean päässä ei enää kyselty viisumista tai mistään muustakaan enää mitään ja siltä osalta kaikki meni sutjakkaasti. Odoteltiin kentällä jonkin aikaa, että Ajou-yliopiston opiskelijat tulis vastaan, ja he sitten ohjasivat meidät bussiin kohti Suwonia. Törmättiin heti lentokentällä suomalaiseen Iitaan, joka myös oli tulossa Ajouhun. Suomalaisia taitaa olla täällä meidän lisäks kuus: pari Jyväskylästä, yks Helsingistä ja kolme Tampereelta.

Suwonissa piti vielä hypätä taksiin, joka vei meidät suoraan yliopiston dormeille. Huoneet onkin sitten melko pieniä, mikä tosin oli ihan odotettavissa. Meikäläisen saksalainen kämppis ei ollut vielä saapunu kun tulin, joten päätin ottaa pienet torkut. Heräsin siihen kun ovi käy, ja meni hetki tajuta että mitä tapahtuu ja missä sitä oikein ollaan. Saksalainen Meike vaikuttaa näin parin päivän tutustumisen jälkeen mukavalta tyypiltä, ja Heikinkin hollantilainen huonetoveri on kuulemma ihan mukava. :) Meillä on siis molemmilla kahden hengen dormi, joka on sisustettu kahdella sängyllä, työpöydällä ja vaatekaapilla. Liikkumiseen ei paljoa sitten jääkään tilaa. Tytöt ja pojat majailee eri kerroksissa, ja vastakkaista sukupuolta olevien kerrokseen ei tietenkään saa mennä. Jokaisessa kerroksessa on tietsikkahuone, veskit, suihkut, keittiö, telkkarihuone jne. Kaikista hienoista säännöistä ja ohjeista kirjotetaan lisää myöhemmin, koska niistä sais aikaseks kokonaisen blogitekstin.

Eilen illalla pidettiin vaihtareille Korean BBQ -ilta eli mentiin paikalliseen raflaan syömään. Suomessa oon kuullut monien puhuvan, että korealainen ruoka ei oo mitään hirveetä herkkua, mutta mä ja Heikki ainakin tykättiin safkoista. Porsaan liha käristeltiin omassa pöydässä ja lisukkeenna oli riisiä, salaattia, kimchiä ja kaikenlaista soosia. Heikki pisteli suuhunsa myös kaikki chilit, joiden tulisuudesta korealaiset varoitteli. Ei kuulemma ollu yhtään tulisia. :)

Käytiin myös tsekkaamassa paikallinen tavaratalo, josta suunnilleen kaikki vaihtarit osti tyynyn. Dormeissa sai petivaatteet kyllä, mutta tyyny oli puhallettavaa mallia. Ei siis kovin hyvä. Kaakkois-Aasiassa kiertelyn jälkeen kaikki täällä tuntuu hirveen kalliilta, joten shoppailua täytyy nyt vähän alkaa rajottaan. ;)

Viimeiset päivät Kaakkois-Aasiassa

Viimeiset pari päivää Bangkokissa on mennyt lähinnä shoppaillessa vaatteita Koreaa varten. Halpojen vaatteiden shoppailuun Platinum on ehdottomasti visitiin arvoinen paikka. Farkut irtos 10 €:lla ja perus t-paitoja saa reilu eurolla. Olin kyllä hieman yllättynyt, että täälläkin - pienten ihmisten Aasiassa - kaikki farkut on mulle liian pitkiä. Tescosta ostetulle ompelutarvikesetille tuli siis vihdoinkin käyttöä. Heikille puolestaan löytyi puvun kanssa pidettävät kengät. Aikaisemmin ollaan käyty tutustumassa myös Siam Paragoniin, josta saa kaikenlaista merkkivaatetta, kosmetiikkaa, autoja... Kaikkee löytyy. Paikka on kuitenkin meidän matkabudjetille vähän turhan kallis. Bangkokissa on tietty myös hyviä katumarketteja, joista saa halpoja vaatteita ja muuta krääsää. Niitä marketteja tuli kuitenkin tsekattua jo viime reissulla, joten nyt jätettiin välistä. 

Shoppailun lomassa poikettiin Lumphini-puistossa, joka on hyvä paikka rentoutua kaiken tän asfalttiviidakon keskellä. Puiston kiertävä tie on reilu kaks kilsaa pitkä, ja joka puolella on pieniä tekojärviä, joille olis päässyt seilaan polkuveneellä/ankalla. Näky siellä vedessä polskimassa myös kilppareita, mutta netissä mainittuja liskoja ei kuitenkaan nähty.

Tällä reissulla Bangkokissa yövyttäessä ollaan majailtu Sukhumvitilla aivan On Nut -skytrain-aseman vieressä. Täytyy sanoa, että aivan paras sijainti: skytrainilla pääsee kätevästi hurauttaan melkein minne vaan, viereisestä Tescosta saa hyvää thaikkuruokaa ja kaikkee muuta tarpeellista, ja kirsikkana kakun päällä skytrain-asemalta saa loistavia vohveleita. Mitäpä muuta sitä enää tarttis.

Viime sunnuntaina haettiin säilöstä talvikamppeet, ja tänään illalla olis lähtö Koreaan. Henkisesti ei olla hirveesti valmistauduttu Korean talveen eikä paljon muuhunkaan Koreaan liittyvään. Kunhan nyt pölähdetään paikalle ja katotaan miten käy.

Ja lisää kuvia jälleen täällä.