Tuokio Tokiossa

Nyt ollaan oltu Suomessa jo toista viikkoa, mutta Tokion seteistä pitänee vielä teksti raapustaa. Tiistai-iltana 6.7. siis saavuttiin Tokioon bussilla. Pienen metroilun jälkeen päästiin hotellille, jossa odotti niinkin iloinen yllätys, että ilmastointi oli sökönä. Eivätkä saaneet sitä sitten korjattua koko yönä. Kuumuudesta valittaminen ei kuulu tapoihin, mutta superpieni huone oli kyllä melkoinen sauna sinä yönä.

Japanissa oli kaikki ihan kusipäisen kallista, mutta Tokio oli hieman halvempi kuin turistipainotteinen Kioto. Koitettiin silti pärjätä mahdollisimman pienellä kulutuksella. Seuraavassa jotain tsekattuja paikkoja:

Shinjuku

Pilvenpiirtäjä-aluetta ja jättimäinen metroasema. Hallituksen toimistopilvenpiirtäjään pääsi ilmaiseksi käymään näköalakerrokseen (45. kerros). Shinjukusta löytyi myös Godz-metallibaari, jossa vähemmän yllättäen baarimikolta tuli perinteiset saatanaperkeleet ja kippikset kun tajusi mistä me ollaan. Pienimpiä baareja mitä oon koskaan nähnyt, mutta ihan jees mesta.

Harajuku

Täältä löytyy kävelykatu Takeshita Street, täysin yli vedetyn nuorisomuodin alkulähde. Paljon pikkupuoteja, jotka myy vaatteita ja kenkiä sun muuta. Ja jäätävät määrät ihmisiä. Tosin suuri osa ihmismassasta oli ihan vaan turisteja bongaamassa hassusti pukeutuneita harajuku-tyttöjä. Sunnuntaisin Harajukussa sijaitsevaan Yoyogi-puistoon kerääntyy kaikenlaisia alakulttuuriryhmiä koripallojen kanssa tanssivista lökäpöksyistä rasvaletti-fiftareihin ja rummuttelijahipeistä raamattupiireihin. Animehörhöjä tai mitälie gothic lolitoja ei kyllä juurikaan näkynyt.

Muumikahvila

Pyörittiin Tokyo Dome Cityn alueella, kun sattumalta huomasin valomainoksen, jossa luki "kaikki hauska on hyvää vatsalle" selvällä suomen kielellä. Mainos oli muumikahvilan, jossa myytiin ruislimppua, korvapuusteja, tyrnimehua (vain 50egee poteli!) ja muumisälää. Paikka oli ihan täynnä japseja, jotka veti muumileivoksiaan ja katteli muumeja screeniltä.

Showpaini

Sumon sijaan mentiin kattelemaan vähän toisenlaista painia, showpainia Dragon Gate -promootion iltamiin. Salapoliisityötä sai tehdä muutaman tunnin ja googlen kääntäjä oli kovassa käytössä, että ylipäätään löysin tietoja ko. tapahtumasta ja lipunmyynnistä jne. Hetken piti myös vakuutella Minnaa, että tapahtuma on menemisen arvoinen :) Se kuitenkin kannatti, illan matsit (viisiköhän noita oli) oli todella viihdyttäviä, vaikka juonenkäänteistä ei oikeen mitään ymmärrettykään, kun japsipainijat puhu japania ja pari länkkäripainijaa ei puhuneet ollenkaan. Liikkeet ja manööverit oli huimia ja näyttäviä. Painijat hyppi kierrevolteilla toistensa päälle, välillä matsaaminen siirtyi katsojien sekaan ja ringside-paikoilla istuneet ravasivat kiirellä alta pois. Illan päämatsi oli 3 vs 3 vs 3 -tiimimatsi. Yleisön koostumus oli lapsista mummeleihin ja yllättäen oli melko naisvaltasta. Me taidettiin olla lähes ainoot ei-japsit siellä. Parit videot saatiin nauhalle, mutta hienoimmat muuvit missattiin, koska meininki oli niin nopeetemposta.

Video:

Shibuya

Shibuyassa sijaitsee se jättimäisten valotaulujen ja mainosscreenien täyttämä aukio, joka näkyy telkkarissa, lehdissä ja muussa mediassa kun on Tokiosta kyse. Sieltä löytyi myös ravintola, joka tarjoilee pelkkää valaan lihaa. Kun astuttiin sisään, tarjoilijat varmistelivat hetken "whale?", että varmasti tiedetään mihin on tultu. Lounastarjouksena oli pari eri ateriaa, joista valittiin valaspihvi-setti ja fried whale -setti. Jotain 13e tuntumassa per ateria, eli ei hirveen paha Japanin yleiseen hintatasoon suhteutettuna. Valas oli meidän molempien mielestä tosi hyvää! En ihmettele japsien innokkuutta valaanpyyntiin "tieteellisiin tarkoituksiin", kun se liha kerran on noin maukasta.

Junasushi

Kaikki kyselee Japanissa käyneeltä "söiks paljom sushia?", mutta eihän sitä voi siellä syödä kuin nallewahlroosit ja muut helvetin rikkaat jyllenbergit, kun se on niin kallista. Aito hyvin tehty tavara siis. Onneksi halvempiakin vaihtoehtoja löytyy, jos on valmis tinkimään hivenen tuoreudesta, esillepanosta jne. Kaiten-zushi eli "junasushi" meinaa ravintolaa, jossa pöytien ohi kiertää pieni liukuhihna ja liukuhihnalla sushilautasia. Lautasia voi poimia vapaasti omaan tahtiin ja lopuksi maksetaan tyhien lautasten määrän perusteella. Uenon kaupunginosasta löytyi useampi moinen mesta. Käytiin tosi pienessä paikassa, jossa porukka kävi vetämässä sushia ihan pikaruokatyyliin vartin pyrähdyksillä. Me istuttiin kauemmin ja lopulta oltiin ainoot asiakkaat koko mestassa. Junaraide-liukuhihnallakaan ei sitten ollut oikeen mitään virkaa kun haluamiaan susheja pystyi huutelemaan liukuhihnarinkulan sisällä seisovalle kokille, joka teki tilattuja susheja lennosta ja tarjoili lautasia suoraan kädestä käteen. Kalasuikaleet oli jostain pakasteesta vissiin, mutta ihan maistuvaa oli silti. Ja hintakin oli perin miellyttävä, reilu euron per lautanen (2 palaa per lautanen).

Shinagawa Akvaario

Tokion laitamilla Shingawassa on akvaario, jossa on näytillä uiskentelemassa kaikenlaisia mereneläviä. Näyttävimpiä oli erilaiset meduusat ja isot hait. Meritähtiin sai koskea ja paikassa oli myös merileijona-show. Härski otus oli merileijona.

Sony Showroom

Jos Tokiossa haluaa tekemistä halvalla, voi kierrellä eri firmojen showroomeja. Ovat meinaan ilmaisia. Käytiin Sonyn showroomissa, jossa oli esillä kaikki Sonyn uusimmat pelit ja vehkeet. 3D-telkkaria tuli kateltua, ei kuitenkaan ihan vakuuttanut. Futis näytti kolmedeenä ihan hienolta, mutta ei kyllä mitenkään "aidosti" kolmiulotteiselta. 3D-pleikkaripelit sen sijaan oli jo aika hyvin toteutettuja. Odotettiin näkevämme Sonyn robottikoira, mutta sitä ei ollut enää esillä. Varmaan vanhentunutta teknologiaa (käytiin muuten pikaisesti myös Hondan showroomissa aikeena nähdä Asimo-robotti, mutta sitäkään ei ollut).

-------------------------

Kaikenkaikkiaan Tokio ja Japani oli pienoinen pettymys, sen jälkeen kun oli ollut Koreassa noinkin pitkään. Ei se Tokio Souliin verrattuna nyt niin erikoinen kuitenkaan ole, että pystyisi suvaitsemaan moninkertaisen hintatason. Korealaiset osaa myös ryypätä paremmin ja enemmän. Jos haluaa aistia jättimäisen metropolin tunnelmia modernissa (muttei kuitenkaan varsinaisesti länsimaisessa) Aasian maassa, suosittelisin ehdottomasti Soulia Tokion sijaan. Lisäksi Tokion metroverkko on aivan päin helvettiä toteutettu. Soulissakin metroverkko on täysi spagetti, mutta silti liikkuminen on hyvin helppoa ja halpaa kun koko setti on yhden ja saman puljun alaisuudessa. Tokiossa sen sijaan on miljoona eri metrofirmaa ja vaihto kesken matkan aina enemmän tai vähemmän hankalaa. Ei oo firmojen kilpailu tuonut siellä etua kuluttajalle vaan päinvastoin.

Hyvä silti, että tuli Tokiossakin käytyä, nyt on sekin nähty. Vaihtarikavereiden kanssa tuli myös jo kaavailtua seuraavia reissuja, ainakin jenkeissä pitänee käydä heti kun aikataulut ja rahatilanne sallii... Mutta tää reissu on nyt paketissa ja sitä myötä tämä jääköön viimeiseks blogipäivitykseks. Viimeiset kuvat voi katsastaa täältä.