Normipäivä kalamarketilla

Lukukauden loppu lähenee ja täällä on alkanut olemaan välillä jo vähän tylsää, kun ei itellä oo ollut korean kielen loppukoetta lukuunottamatta mitään tenttejäkään. Ihan koko aikaa ei jaksa kaljaakaan kitata. Kyseinen korean tentti oli kokonaan koreaksi, mutta eiköhän tuosta läpi päästy. Tylsyyttä torjuaksemme lähettiin suomalais-amerikkalaisella iskuryhmällä viime torstaina kalamarketille Noryangjin:in aseman lähettyville. Minna jäi lukemaan tenttiin. Mestoilta löytyi kaikkea merenelävää ravuista mustekaloihin ja rauskuista simpukoihin. Lisäksi myivät hyviä (?) keittiöveitsiä, joita yhden ostin. Tuli hyvä fiilis kun pystyi kyselemään veitsien hintoja koreaksi ja ymmärsi suurimman osan vastauksistakin, sillä tuli aiemmin päntättyä noita numeroita ja hintojen ilmoittamista korean tenttiin jonkin verran.

Kalamarkkinoiden liepeillä oli runsaasti fisurafloja. Mentiin siis kalalounaalle. Raakaa kalaa (en muista mitä sorttia, oisko ollu kampelaa tms.) iso satsi ja kilo kuningasrapua asiaan kuuluvine sidedish-lisukkeineen (isoja katkarapuja, mätiä sun muuta). Eipä oo tullut rapuakaan aiemmin juuri syötyä, oli vähän tekemistä, että sai saksiniekan lihaa revittyä esiin. Taisi myös olla kallein safka mitä on Koreassa vedetty hinnan noustessa johkin vajaa 20egeen per nassu. Mutta oli kyllä hyvääkin. Tarjolla ois ollu myös elävää mustekalaa, mutta se piti korkeahkon hinnan takia skipata tällä kertaa.

Kalamarketti jäi taakse ja seuraava etappi oli City Hall:in alue, jonne on fudiksen mömmömkisojen ajaksi laitettu pari isoa screeniä ison aukion reunalle. Asiaan kuuluvien virvokkeiden kera mentiin aukiolle istuskelemaan punaiset Korea-paidat päällä. Tässä vaiheessa Korea-Argentiina-pelin alkuun oli vielä jotain 3 tuntia aikaa, mutta alue alkoi olemaan jo ihan täynnä punapaitoja. Ennen matsia lavalla esiintyi joitain hirveitä korealaisia pop-artisteja. Matsin alkaessa alueelta oli mahdoton päästä enää ulos (tai sisään), porukkaa oli varmaan ainakin sadantuhannen silmäparin verran. Bajamajoja tai muitakaan vessaratkaisuita ei ollut lainkaan. Suomalaisilla festareilla tilanne ois ollut totaalinen kusikaaos, mutta korealaiset vissiin tajus tuolla olla juomatta litramäärin oluttuotteita, kun kellään ei ollut kiire mihinkään. Meillä oli.

Erittäin rakeista videokuvaa City Hallilta:

Koreahan hävis sitten Argentiinan timokahilaisille, mutta meitä se ei lannistanut. Ilta jatkui perinteisissä merkeissä Hongdaen yössä, jossa piti vielä viimeisen (?) kerran piipahtaa Roots Time -reaggaebaarissa. Sieltä tarttui mukaan pari suomalaista, jotka oli Koreassa lomailemassa ja loppujen lopuksi päädyttiin johonkin ilmeisen tyylikkääseen 70's-baariin, jossa soi pelkästään korealainen seventies-musa vinyyliltä. Vissiin.

Pari kuvaa lisää täällä.

Täältä tullaan kesäloma! Ihan kohta...

Nyt kun alkaa opiskelut oleen reilu parissa viikossa aika finaalissa, vois aiheesta tehdä jonkinlaista yhteenvetoo. Ajou-yliopisto on erään professorin mukaan Korean parinkytä parhaan yliopiston joukossa, ja aivan huippuyliopistoihin pääseminen on korealaisille kovan työn takana. Vanhemmat laittaa vuosittain jäätäviä summia rahaa saadakseen lapsillensa jo peruskoulu- tai lukioiässä ysityisopetusta, ja yliopistoon haettaessa yksityisopetuksen merkitys korostuu. Kilpailu on jo nuoresta asti kovaa, koska parhaista yliopistoista valmistautuneet vie myös parhaat työpaikat ja parhaat palkat. Monilla on haaveena myös tutkinnon suorittaminen tai vaihto-opiskelu Jenkeissä, minkä takia osa opiskelijoista hakeutuu englanninkielisille kursseille prepatakseen kielitaitoonsa. Valitettavasti monet yliopisto-opiskelijat ei siltikään osaa englantia paria sanaa enempää, tai ei uskalla puhua virheiden pelossa. Historian opettaja pitää yleensä viimeisen vartin luennosta koreaks, jotta korealaiset opiskelijat pysyis paremmin kärryillä. Proffat on puhunut yllättävänkin hyvää englantia, ja korva tottu korealaiseen ääntämistapaan melko nopeesti.

Korealaisilla tuntuu olevan toisinaan älytön kiire luennoille, koska vartin myöhästyminen katsotaan poissaoloks, ja niitähän täällä syynätään koko ajan. Myöhästyminen tuntuu olevan myös jotenkin häpeällistä, koska mattimyöhäset hakeutuu istumapaikalleen pää kumarassa ja anteeksianova katse silmissään. Huvittavinta on, kun korelaiset tytöt korkeissa korkkareissaan juosta sipsuttelee luennolle, ja itse kävelee normaalivauhtia ohitse.

Lopulta valitut kurssit oli vaatimustasoltaan vaihto-opiskeluun just passeleita: jotain lukiotason ja yliopistotason välistä. Vaikka tiivistelmien ja esitelmien kanssa välillä on pitänyt kiirettä, on kuitenkin jääny aikaa muuhunkin elämään. Tuntuu, että noiden töiden kanssa ei oo ollu niin tarkkaa minkälaatusta tekstiä on saanut aikaseks, kunhan vaan on hommansa hoitanu. Aerobic-kurssin lopulta droppasin, koska mielummin harrastin liikuntaa dormien alakerran kuntosalilla. Kurssilla olis myös joutunut kirjottaan jonkun esseen ja tansseista pidettiin kokeita kuten muistakin kursseista.

Dormielämästä vois myös jotain mainita. Kämppiksen kanssa on tultu hyvin toimeen, samaten muiden vitoskerroksen tyyppien kanssa. Suihkuista ei välttämättä aina oo tullu lämmintä vettä, ja keittiö on välillä ollu räjähdyspisteessä kiinalaisten ja afrikkalaisten valtauksen jälkeen. Kerran joku pölli jääkaapista mun kananmunia, mutta annettakoon se anteeksi. Pesukone oli välillä rikki, mutta ei annettu senkään häiritä elämää. Alakerran kaupan täti olis voinut edes kerran lukukauden aikana hymyillä. Dormien katolla on näin helteiden tultua huippulia pitää kekkereitä tai ottaa arskaa, ja samalla ehkä myös vähän opiskella. Talvella huoneessa oli kylmä, koska lämmitys ei ollut päällä kuin tiettyinä aikoina. Nyt kesällä taas puolestaan on kuuma, kun ilmastointi toimii vaan jokusen tunnin päivästä ja katossa oleva tuuletin pitää niin kovaa korvia riipaisevaa vinkumista, ettei sitä voi yöllä pitää päällä.

Dormien sääntöihinkin on lukukauden aikana sopeutunu, vaikka vieläkin ne tuntuu ihan käsittämättömän typeriltä.Tytöt ja pojat siis asusti eri kerroksissa. Tämä luultavasti siks, että korealaiset näkee seksuaalisen häirinnän aivan liioiteltuna ongelmana. Koordinaattoritädin mukaan tyttöjen kerroksissa on enemmän valvontakameroita kuin poikien kerroksissa. Alkoholin juominen dormissa on periaatteessa kielletty, mutta oikeestaan kukaan ei välitä.

Sitten viikon tapahtumiin... Lauantaille oli tietenkin pitänyt edellisen illan kattokarkeloista hankkia infernaalinen darra, kun lähdettiin kv-osaston opastamina vaihtariporukalla Souliin kattoon Nanta-esitystä. Ilmeisesti liput maksaa 40,000 wonista ylöspäin, mutta meille oli neuvoteltu hinnaks 10,000 per tiketti. Performanssi oli eräänlainen musikaali, jossa instrumentteina toimi keittiövälineet kuten veitset ja kattilat. Näyttelijöiden tehtävänä oli kokata häätilaisuuteen safkat korealaisella humoristisella otteella samalla musisoiden. Myös yleisö pakotettiin osallistuun esitykseen, ja suomalais-amerikkalais-vaihtarikaksikko valittiin hääpariks maisteleen pöperöitä. Ihan viihdyttävät vajaat kaksi tuntia oli.

Samaan aikaan Heikki oli tapaamassa pari päivää aikaisemmin Souliin laskeutunutta Jussia ja paria muuta suomalaista. Ite liityin myöhemmin poikien puistokarkeloihin Hongdeen yössä, ja loppuyö ennen taksilla suhautusta takaisin Suwoniin, istuttiin jälleen letkeessä Roots Time -rastabaarissa.

Pienen huomautuksen vois tehdä myös korealaisista kampaamoista, joissa nyt on pariin otteeseen tullut hiustyylimuutoksen osalta juostua. Englantia ei näissäkään puljuissa ihan hirveästi soperreta, mutta kuvaa näyttämällä osasivat ihan hyvin hiuksia saksia. Täydellisen tyylimuutoksen tekemisestä velottivat vaivaiset 7€ (10,000 KRW), ja nyt myöhemmin pelkän otsiksen leikkaamisesta 1,000 KRW eli alle euron. Paljon ei kampaajalla käynti kukkaroa kevennä.

Step by step I've come closer to reaching the top

Koreasta lähtö alkaa jo häämöttään kuukauden päivien päässä. Aika täällä on kulunu todella nopeesti, ja sekä innoissaan että myös vähän haikein mielin pitää jo alkaa suunnitteleen elämää Korean jälkeen. Ollaan aikanaan Koreaan saapuessa haettu viisumia kesäkuun loppuun asti, jonka jälkeen dorkaillen ostettiin lentoliput täältä Japaniin heinäkuun ensimmäiselle päivälle. Etukäteen jo valmiiks ketutti lähtee taas maahanmuuttovirastoon yhden päivän takia anoon uutta viisumia, tai siis jatketta tälle nykyiselle viisumille. Vierailu kyseisessä virastossa olikin tällä kerralla oikein miellyttävä: ei jouduttu jonottaan luukulle pääsyä kuin vajaa tunti, ja virkailija puhui jopa ihan hyvää englantia. Ja kaiken kukkuraks saatiin yksi lisäpäivä viisumiin ilmaseks! Nyt ei ketuta maahanmuuttovirasto enää yhtään. :)

Viime viikonloppuna päätettiin hoitaa kuukauden urheilut kerralla pois alta ja kivuttiin Soulin pohjoispuolella sijaitsevalle Dobongsan-vuorelle. Huipulle kipuaminen kesti pari tuntia ja lähes koko matka oli jyrkkää kivikkoista nousua. Pari välikuolemaa meinas tulla ja reidet olis halunnut sanoutua tehtävästään irti, mutta suomalaisella sisulla jatkettiin! ;) Aivan huipulle pääseminen vaati hieman käsivoimia, koska jyrkkää rinnettä ei päässyt ylöspäin muutakun aitaa pitkin itteensä kiskomalla. Matkan tietenkin kruunas eväiden napostelu vuoren huipulla. Kuten aikasemmin varmaan jo ollaan kerrottu, korealaiset on ihan hulluna kirkkaanvärisiin upouusiin urheilukuteisiin, joilla jokainen korealainen trekkaaja on varustettu. Sen takia näiden trekkauspaikkojen tykönä myydään aina monenmoista urheiluvarustusta. Piti sitten itsekin yhdestä kojusta napata mukaan überhieno tarjousreppu, joka tummalla sävyllään ei ollut houkuttanut korealaisia ostajia.

Tänään pidettiin Koreassa jonkinasteiset paikallisvaalit, mikä meidän onneks oli taas jälleen kerran vapaapäivä. Viime aikoina aurinko on hellinyt meitä lähemmäs kolmenkytä asteen lämmöllään, joten vaalipäivä loikoiltiin piknikillä campuksen nurtsilla. Vaalikampanjointi on täällä ollut vähän värikkäämpää kuin Suomessa, jossa huimin tempaus on jakaa hernerokkaa ja pullakahvia torinkulmassa. Täällä on nähnyt monta kertaa vihreepaitasia tätejä tanssahtelemassa autonlavalla, ja heiluttelemassa jotain pamppuja. Ehkä hämärin juttu on ollut kadunkulmassa vaalimainoksia kannattelevat tädit, jotka välillä alkaa hokeen jotain korealaista mantraa ja kumarteleen.

Kuvatuksia enemmän taas täällä.

Lego-ukkoja, veneilyä ja kipuamista vuorelle

Koeviikko oli nopeesti oli, koska meillä molemmilla oli tosiaan vaan yks tentti varsinaisella koeviikolla. Heikin psykologian tentti oli pelkkää monivalintaa, joten vaikka kokeeseen ei olis lukenut yhtään, pysty vaan arpoon jonkun vastauksen. Mun kehitysmaapolitiikan tentissä piti kirjottaa viisi esseetä, ja aikaa kokeen tekemiseen oli 1,5 tuntia. Ei siinä ajassa kauheen pitkiä esseitä kerennyt kirjottaan, mutta todennäköisesti täällä ei kovin pitkiä vastauksia vaaditakaan.

Perjantaina oli hyvä heti tentin jälkeen suunnata Souliin viettään Julion synttäreitä. Itaewon  (이태원) on kyllä paras paikka Soulissa syödä meksikolaista ruokaa, siellä on tullut käytyä muutamaan otteeseen. Itaewon on siis Soulin turistikeskittymä, jossa sijaitsee myös jenkkisotilaiden tukikohta. Illallisen jälkeen siirryttiin jonnekin salsa clubille tanhuaan, mutta ei se salsa tuntunut luonnistuvan muutakun latinoilta. Ilta päättyi tietenkin Hongdaen (홍대) yöhön, missä muiden tanhutessa Go Gos -klubilla, Heikki kävi kurkkaamassa viereisessä baarissa Rock Tigers -nimistä bändiä. Oli kuulemma todella hyvä rockabilly-bändi, vai pitäisiko sanoa kimchibilly. Kimchi on siis korealainen kansallisruoka, jota kaikki korealaiset suorastaan jumaloi. Tuntuu, että kaikki täällä liittyy jotenkin kimchiin, eli rockabillyäkin kutsutaan siis kimchibillyksi.

Bilettämisen jälkeen muutoin viikonloppu vierähti luonnonhelmassa, tai ainakin osittain. Käytiin vielä uudestaan kurkkaamassa Yongsanin (용산) aluetta, missä aikaisemmin käytiin ihailemassa elektroniikkavermeitä. Tällä kertaa suunnattiin johonkin metroaseman vieressä olevaan ostoskeskukseen, jonka sisäpihalta löydettiin sattumalta joku lego-esittely ja legojen rakennusmesta. Kaikenlaista hienoo ne oli sinne väsänny.

Yongsanista suhautti metrolla nopeesti Yeouinaruun (여의나루), mikä sijaitsee Hangang-joen varrella. Joen rantaan omaperäisesti nimetty Hangang-puisto oli melko kansoitettu, koska tänä viikonloppuna lämpötila nousi ensimmäisiä kertoja semmosiin lukemiin, että päiväsaikaan ulkona tarkenee t-paidalla. Puisto on suosittu paikka viettää picnickiä, tehdä pyörälenkkiä, rullaluistella tai vaikkapa lennättää leijaa. Joella voi harrastaa myös kaikenlaista vesiurheilua, ja joku siellä näytti vesiskootterilla pörhältävänkin. Päätettiin itekkin vuokrata muutaman euron tuntimaksua vastaan Lespo-merkkinen tandem-pyörä, jolla oli mukava polkee joen rantaa pitkin kuikuillen mitä kaikkee sieltä löytyy.

Illan hämärtyessä lähdettiin paatteileen Han-joelle. Otettiis siis reilu tunnin kestävä paattireissu Yeouinarusta Jamsiliin (잠실). Matkan varrella näky näin pimeellä  hienot kaupungin valot ja monet valaistut sillat. Netistä olin lukenut aiemmin, että matkalle osuis myös Banpo-silta, joka on maailman pisin siltasuihkulähde monine led-valoineen, ja siksi myös päässyt Guinnessin ennätystenkirjaan. Ehkä se siinä matkalla oli, mutta ainakaan just sinä päivänä ei ollut suihkulähde päällä. Joella järjestetään myös erilaisia teemaristeilyjä, ja matkalla vastaan tuli muun muassa Pirates of the Caribbean -paatti.

Soul on siitä hieno kaupunki, että kaiken vilinän ja hälinän keskeltä voi löytää rauhallisia puistoja tai vuoria missä hengailla. Sunnuntaina päätettiin kivuta Soulin itäosassa olevalle Achasan-vuorelle (아차산), joka näytti olevan superuusiin ja kalliisiin urheilukuteisiin varustautuneiden korealaisten keskuudessa suosittu trekkauspaikka. Ihmisiä poikkelehti poluilla ja mettässä sinne sun tänne, ja osa oli pysähtynyt kalliolle lepään ja katseleen maisemia. Ja maisemat olikin todella hienot, varsinkin vuoren huipulla, missä vilinääkin oli vähemmän ja hiljaisuudessa sai tuijotella Han-jokea ja miljoonia taloja ja autoja alapuolella. Vuorelle johtavat polut ei ollut kauheen haastavia kivuttavia, eikä vuorikaan ollut kuin 287 metriä korkea. Valittiin juuri tää vuori jokusen kymmenen Soulissa olevan trekkausvuoren joukosta, koska meillä ei ollut Soulissa majaillessa urheiluvaatteita mukana, ja tälle vuorelle oli helppo kivuta. Täytyy tässä vielä myöhemmin lähtee kansallispuistossa käymään liikuntavaatteiden kera, ja kivuta jollekin vähän haastavammalle ja isommalle vuorelle.

Ja lisää kuvia täällä.

Kevät tulloo ja koeviikko etenee

Kyllä tässä sitten on tullut opiskeltua viime päivityksen jälkeen, kuten lupasin. Virallisesti tenttiviikko alkaa huomenna, mutta vaihtareilla on ollut tenttejä jo edellisellä viikolla. Current Issues in Korean Society -kurssin tentin sai tehdä kotona, mikä oli aika huippulia. Piti kirjottaa pari esseetä Korean yhteiskuntakehitykseen tai populaarikulttuuriin liittyen. Korean kielen tenttikään ei ollut ihan mahottoman vaikee; sen teki vajaassa puolessa tunnissa. Piti osata kirjottaa kaikki kirjaimet, kirjottaa opettajan sanelemat sanat ja täydentää dialogia "Mikä on nimesi?"- ja "Hauska tavata" -fraaseilla. Tällä viikolla mulla on vielä kehitysmaapolitiikan tentti ja Heikillä psykologian koe. Historiasta ei oo koetta ollenkaan, kun meidän pitää myöhemmin pitää suomalaisvoimin korealaisille tunnin esitelmä Suomen historiasta.

Opiskelu täällä painottaa enemmän esitelmien ja referaattien tekoa kuin Suomessa. Kehitysmaapolitiikassa oon jo pitänyt yhden esitelmän kehitysmaiden valtionrakennusprosessista, ja tänään pidin Korean yhteiskunta -kurssilla Korean sotaa edeltävistä tapahtumista esitelmän. Toukokuun aikana on vielä ainakin kaks esitelmää pidettävänä, mukaan lukien tuo historian esitelmä. Korean yhteiskunta -kurssilla on lisäksi pitänyt väsätä pari referaattia ja lisää on tulossa, ja lopputyötäkin pitäis kirjottaa varmaan joskus. Hommaa kyllä riittää vielä, mutta hauskanpitoa ei toki tule unohtaa.

Viime viikolla kuultiin ikäviä uutisia, nimittäin blogissa aiemmin mainittu alakerran tarkastajasetä, Mr. Joe, sai kenkää. Huhut kertoo, että se olis pyörinyt täällä naisten kerroksen suihkutiloissa naisten suihkutellessa. Toisenlainen huhu kertoo, että tarkastajasetä olis oikeelta ammatiltaan englannin opettaja, joka vaan kyllästy työskenteleen täällä. Ensimmäinen huhu pitänee paikkaansa. Mr. Joe oli hauska setä, joka kommentoi asioita omalla tavallaan, ja keksi aina jotain uutta mistä sai olla ihan ihmeissään, että mitäköhän tuo nyt taas meinaa. Kaipaamaan jäämme.

Viikonloppu hurahti silmissä taas Soulissa palloillessa. Käytiin tsekkaamassa Dongdaemunin shoppailualuetta ja Yongsan Electronics Markettia. Sieltä sais ostettua minkälaista elektroniikkaa ja musisointivälinettä mitä vaan voi kaivata. Kauppoja on noin 5000 useammassa eri rakennuksessa ja monessa eri kerroksessa. Lähinnä tuli kiinnitettyä huomiota kameraosastoon, jossa tuli hypisteltyä kaikenmoisia järjestelmäkameroita. Hinnat on suunnilleen sata euroo halvempia kuin mitä Suomessa saa pulittaa vastaavista laitteista. Silti vähän mietityttää, kun täältä ostettuihin kameroihin ei saa maailmanlaajuista takuuta. Joten kameran hankintaa pitää varmaan lykätä siihen asti että pääsee Suomen maankamaralle.

Tänään saatiin kouraan Kiinan viisumit. Jihuu! Enää reilu kaks viikkoa lähtöön. Viisumit hoidettiin yliopiston matkatoimiston kautta, vaikka tulihan se hieman kalliimmaksi kuin lähtee itte Souliin Kiinan lähetystöön täyttään papereita. Säästettiin silti paljon vaivaa, kun ei tarvi matkustaa Souliin asti, ja hyvällä säkällä siellä lähetystössä ei edes puhuttais sanaakaan englantia kun nettisivutkin on vaan kiinaks ja koreaks. Täytyy vaan toivoo, että Aasiaa pelottavasti lähestyvä Islannin tuhkapilvi ei pilaa suunnitelmia.

Tässä vielä kuvia campuksen keväästä. Lisää kuvia Suwonista, ruokatorilta ja Soulista täällä.