Täältä tullaan kesäloma! Ihan kohta...

Nyt kun alkaa opiskelut oleen reilu parissa viikossa aika finaalissa, vois aiheesta tehdä jonkinlaista yhteenvetoo. Ajou-yliopisto on erään professorin mukaan Korean parinkytä parhaan yliopiston joukossa, ja aivan huippuyliopistoihin pääseminen on korealaisille kovan työn takana. Vanhemmat laittaa vuosittain jäätäviä summia rahaa saadakseen lapsillensa jo peruskoulu- tai lukioiässä ysityisopetusta, ja yliopistoon haettaessa yksityisopetuksen merkitys korostuu. Kilpailu on jo nuoresta asti kovaa, koska parhaista yliopistoista valmistautuneet vie myös parhaat työpaikat ja parhaat palkat. Monilla on haaveena myös tutkinnon suorittaminen tai vaihto-opiskelu Jenkeissä, minkä takia osa opiskelijoista hakeutuu englanninkielisille kursseille prepatakseen kielitaitoonsa. Valitettavasti monet yliopisto-opiskelijat ei siltikään osaa englantia paria sanaa enempää, tai ei uskalla puhua virheiden pelossa. Historian opettaja pitää yleensä viimeisen vartin luennosta koreaks, jotta korealaiset opiskelijat pysyis paremmin kärryillä. Proffat on puhunut yllättävänkin hyvää englantia, ja korva tottu korealaiseen ääntämistapaan melko nopeesti.

Korealaisilla tuntuu olevan toisinaan älytön kiire luennoille, koska vartin myöhästyminen katsotaan poissaoloks, ja niitähän täällä syynätään koko ajan. Myöhästyminen tuntuu olevan myös jotenkin häpeällistä, koska mattimyöhäset hakeutuu istumapaikalleen pää kumarassa ja anteeksianova katse silmissään. Huvittavinta on, kun korelaiset tytöt korkeissa korkkareissaan juosta sipsuttelee luennolle, ja itse kävelee normaalivauhtia ohitse.

Lopulta valitut kurssit oli vaatimustasoltaan vaihto-opiskeluun just passeleita: jotain lukiotason ja yliopistotason välistä. Vaikka tiivistelmien ja esitelmien kanssa välillä on pitänyt kiirettä, on kuitenkin jääny aikaa muuhunkin elämään. Tuntuu, että noiden töiden kanssa ei oo ollu niin tarkkaa minkälaatusta tekstiä on saanut aikaseks, kunhan vaan on hommansa hoitanu. Aerobic-kurssin lopulta droppasin, koska mielummin harrastin liikuntaa dormien alakerran kuntosalilla. Kurssilla olis myös joutunut kirjottaan jonkun esseen ja tansseista pidettiin kokeita kuten muistakin kursseista.

Dormielämästä vois myös jotain mainita. Kämppiksen kanssa on tultu hyvin toimeen, samaten muiden vitoskerroksen tyyppien kanssa. Suihkuista ei välttämättä aina oo tullu lämmintä vettä, ja keittiö on välillä ollu räjähdyspisteessä kiinalaisten ja afrikkalaisten valtauksen jälkeen. Kerran joku pölli jääkaapista mun kananmunia, mutta annettakoon se anteeksi. Pesukone oli välillä rikki, mutta ei annettu senkään häiritä elämää. Alakerran kaupan täti olis voinut edes kerran lukukauden aikana hymyillä. Dormien katolla on näin helteiden tultua huippulia pitää kekkereitä tai ottaa arskaa, ja samalla ehkä myös vähän opiskella. Talvella huoneessa oli kylmä, koska lämmitys ei ollut päällä kuin tiettyinä aikoina. Nyt kesällä taas puolestaan on kuuma, kun ilmastointi toimii vaan jokusen tunnin päivästä ja katossa oleva tuuletin pitää niin kovaa korvia riipaisevaa vinkumista, ettei sitä voi yöllä pitää päällä.

Dormien sääntöihinkin on lukukauden aikana sopeutunu, vaikka vieläkin ne tuntuu ihan käsittämättömän typeriltä.Tytöt ja pojat siis asusti eri kerroksissa. Tämä luultavasti siks, että korealaiset näkee seksuaalisen häirinnän aivan liioiteltuna ongelmana. Koordinaattoritädin mukaan tyttöjen kerroksissa on enemmän valvontakameroita kuin poikien kerroksissa. Alkoholin juominen dormissa on periaatteessa kielletty, mutta oikeestaan kukaan ei välitä.

Sitten viikon tapahtumiin... Lauantaille oli tietenkin pitänyt edellisen illan kattokarkeloista hankkia infernaalinen darra, kun lähdettiin kv-osaston opastamina vaihtariporukalla Souliin kattoon Nanta-esitystä. Ilmeisesti liput maksaa 40,000 wonista ylöspäin, mutta meille oli neuvoteltu hinnaks 10,000 per tiketti. Performanssi oli eräänlainen musikaali, jossa instrumentteina toimi keittiövälineet kuten veitset ja kattilat. Näyttelijöiden tehtävänä oli kokata häätilaisuuteen safkat korealaisella humoristisella otteella samalla musisoiden. Myös yleisö pakotettiin osallistuun esitykseen, ja suomalais-amerikkalais-vaihtarikaksikko valittiin hääpariks maisteleen pöperöitä. Ihan viihdyttävät vajaat kaksi tuntia oli.

Samaan aikaan Heikki oli tapaamassa pari päivää aikaisemmin Souliin laskeutunutta Jussia ja paria muuta suomalaista. Ite liityin myöhemmin poikien puistokarkeloihin Hongdeen yössä, ja loppuyö ennen taksilla suhautusta takaisin Suwoniin, istuttiin jälleen letkeessä Roots Time -rastabaarissa.

Pienen huomautuksen vois tehdä myös korealaisista kampaamoista, joissa nyt on pariin otteeseen tullut hiustyylimuutoksen osalta juostua. Englantia ei näissäkään puljuissa ihan hirveästi soperreta, mutta kuvaa näyttämällä osasivat ihan hyvin hiuksia saksia. Täydellisen tyylimuutoksen tekemisestä velottivat vaivaiset 7€ (10,000 KRW), ja nyt myöhemmin pelkän otsiksen leikkaamisesta 1,000 KRW eli alle euron. Paljon ei kampaajalla käynti kukkaroa kevennä.