Elikkäs elikkäs. Nyt on sitten pari päivää pyöritty UNESCOn maailmanperintökohteessa Luang Prabangissa, joka sijaitsee noin 425 km Vientianesta pohjoiseen. Asukkaita kaupungissa on reilu 100 000. Maailmanperintökohteeksi kaupunki on valittu ilmeisesti hyvin säilyneen ranskalaisarkkitehtuurin ja buddha-temppeleiden vuoksi. Titteli on nähtävästi tuonut mukanaan myös laumoittain turisteja, koska kaupungin keskusta tuntuu pyörivän pelkästään turismin ympärillä. Erityisesti venäläisiä (jee!) ja saksalaisia turisteja on paljon, mutta missäpäs maailman kolkassa ei saksalaisturisteihin törmäisi...Vaikka kaupunki onkin vähän turistirysä, on se kyllä ollut näkemisen arvoinen. Kaupungin keskustaa ympäröi toiselta puolelta Mekong-joki ja toiselta puolelta Khan-joki. Molempien rannoilla näkymät ovat olleet komiat.
Perjantai-iltana kun saavuttiin kaupunkiin, mietittiin, että onpas turistimesta täynnä vanhoja pappoja. Lauantaina vuokrattiin pyörä päiväksi noin reilun euron hintaan (15,000 kip) ja Heikki vei mua ritsillä ympäri kaupunkia. Lähdettiin ihan summamutikassa polkemaan jonnekin, ja kaupungin laitamilta löytyikin iso tori-alue, jossa ei länkkäreitä näkynyt, ja hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin keskustassa. Tätä ennen oltiin poikettu jo Tribal Marketilla ja Dala Marketilla, josta mukaan tarttui Heikille uimahousut ja meitsille paita. Dala Marketilla hinnat olivat hieman kovemmat, koska tuotteet olivat enemmän merkkivaatteita. Noh, ei Heikki maksanut "Dieselin" uimahousuista kuin noin 6€ (75,000 kip), vaikka sekin taisi olla ylihintaa. Pyörällä polkiessa kaupungin laitamilla taidettiin olla aikamoinen näky, koska kaikki mopolla ohiajavat täkäläiset naureskelivat meille. Ei taida länkkärit hirveästi niillä seuduilla pyöräillä.
Illemmalla käytiin vielä katsastamassa Night Market, joka oli kaupungin keskustassa ja suunnattu erityisesti turisteille. Kaikenlaista turistisälää oli saatavilla, ja yhden t-paidan menin ostaan reilu euron hintaan (15,000 kip). Night Marketille ehkä palaillaan vielä huomenissa. Illemmalla kun käytiin syömässä, Heikki ei osannut päättää, söisikö laosilaista ruokaa vai pizzaa, joten tilasi Lao Pizzan. Se sisälsi Mekong-joen levää (sea weed), lao-makkaraa ja chilisoosia. Oli kuulemma hyvää.
Tänään sunnuntaina vuokrasimme mopedin ja suuntasimme Kuang Si -vesiputouksille noin 30 km päähän Luang Prabangista. Nettihuhujen mukaan mopojen vuokraaminen ulkomaalaisille olisi kiellettyä, jotta tuk tuk -elinkeino pysyisi hengissä. Lisäksi joku saksalainen oli kuulemma röytänyt ittensä kuoliaaksi mopolla täällä joskus pari vuotta sitten. Vuokrauspaikkaa joutuikin vähän aikaa etsimään, mutta pääkadulta sellainen lopulta löytyi. Vuokra tosin oli korkea (120,000 kip eli noin 10€). Yleensä Kaakkois-Aasiassa pärrän päivävuokra on parin euron luokkaa. Toiminta tuntui myös vähän "tiskin alta" -touhulta, koska pärrää jouduttiin hetken aikaa odottelemaan ja sen toi vaivihkaa joku äijä jostakin. Aluksi haasteita tuntui tuottavan myös se, että skootterissa oli vaihteet! :D Meistä kahdesta mä oon ainut, joka on aikaisemmin ajanut vaihdepyörällä, mutta pistinpä kuitenkin Heikin kuskiksi. Tällä kertaa saatiin myös molemmille kypärät, toisin kuin viime reissulla Koh Taolla Thaimaassa. Hyvin matka taittui vesiputouksille asti hyväkuntoista asfalttitietä, joka kulki monen pikkukylän halki.
Vesiputoukset olivat suurempi turistikohde kuin olin odottanut, koska ennen vesiputousaluetta oli paljon turisteille suunnattuja myyntikojuja. Vesiputousaltaalta toiselle pystyi hyvin talsimaan merkittyä reittiä pitkin, kunnes päästiin isoimman putouksen juurelle. Siitä eteenpäin matka oli jyrkkää rinnettä, ja taisi se kiipeäminen ottaa vähän kunnon päälle. Ylhäällä oli tietenkin hienot näkymät, ja matka takaisin alas vesiputouksen toista puolta kävikin kepeästi, vaikka rinne oli jyrkkä ja pariin otteeseen meinasi maa luisua alta. Sen verta hiki kuitenkin tuli, että piti lopuksi päästä pulahtamaan vesiputousaltaaseen. Uimakelpoisia altaita oli kolme, joista yhdessä oli myös liaani, jota uhkarohkeimmat kokeilivat. Vesiputousten yhteydessä oli myös joku Bear Rescue Center, jonka mustakarhut näyttivät aika väsähtäneiltä. Tarhassa on ollut myös indokiinalainen tiikeri, joka kuoli viime vuonna. Lisää kuvia löytyy taas Picasan
albumista.
Huomiselle ei olla vielä tehty sen suurempia suunnitelmia. Aktiviteetit valitaan sen mukaan, nouseeko vai laskeeko Heikin tänään noussut kuume. Eiköhän me ainakin kaljalla käydä.
