Reilu pari kuukautta Koreassa vietetyn ajan jälkeen Kiina tuntui liikenteen puolesta vähän kaoottiselta. Toisaalta tuntui, ettei olis lähtenyt Koreasta minnekään, ja toisaalta olo oli kuin olis palannut takasin Kaakkois-Aasiaan. Ilmanlaatu Pekingissä oli yhtä huono kuin mitä on mainostettu. Meidän hostelli sijaitsi Pekingin vanhassa kaupungissa Hutongissa, mistä löyty perinteisiä kiinalaisia rakennuksia. Riksojen, pyörien ja mopojen lisäks kaduilla kiisi tuktukin tapasia kolmipyöräsiä harmaita kopperoita.
Heti ensimmäisestä päivästä lähtien ihastuttiin kiinalaiseen ruokaan ihan täysin, ja nyt Koreassa ollessa kyllä kaipaa kiinalaisia pöydänantimia ja monipuolisia ruokia ja kasviksia. Myös kuuluisaa Pekingin ankkaa käytiin syömässä tyyriiseen hintaan eräänä iltana Qianmenin alueella. Kiinassa kun menee isommalla porukalla syömään, voi tilata pöytään useita ruokia kaikkien popsittavaks. Isomman annoksen kanaa tilatessa voi lautaselta löytyä kokonainen kana päineen kaikkineen, kuten Toukolle kerran kävi. Jos kokonaisen kanan lautasella nähtyään alkaa tunteen empatiaa pientä kanaraukkaa kohtaan eikä pään syöminen tunnu kovin houkuttelevalta, voi sen ottaa uudeksi matkatoveriksi. Näin löytyi uusi ystävämme, Sangsu, jonka seikkailuista ja elämänkerrasta lisää myöhemmin.
Meillä oli matkassa myös eräs oman elämänsä sankari Yhdysvalloista. Sen piti tulla tiistaina 4. päivä meidän muiden seitsemän kanssa samalla aamulennolla Soulista Pekingiin, mutta se ei ollut hoitanut viisumiasioitansa ajoissa ja joutu siks ostaan uuden lennon tiistai-illalle. Tiistai-iltana tyttöä ei kuitenkaan näkynyt Pekingissä, ja kuultiin, että se oli myöhästynyt uudelta lennoltaan. Lopulta se pääsi perille keskiviikkona kolmannella ostamallaan lennolla. Keskiviikkona saapui myös Iitan mukana lisävahvistusta suomalaisporukkaan sekä mun kämppis Meike ja toinen saksalainen, Julia. Kaiken kaikkiaan meitä oli reissussa siis 11: viis suomalaista, kolme jenkkiä, kaks saksalaista ja yks puolalainen.
Kahdeksan päivän aikana tuli tietenkin kierreltyä kaikki perus turistinähtävyydet. Temppeleitä Kiinasta löytyy kasapäin, ja sama pätee Kiinaan kuten muihinkin maihin: kun on nähnyt yhden tai kaksi temppeliä, on nähnyt kaikki. Parit suosituimmat turistitemppelialueet kuitenkin kierrettiin. Hutongista ihan hostellin vierestä löytyi kunfutselainen temppeli (Beijing Confucian Temple) ja Lama-temppeli, jossa oli jättimäinen yhdestä puusta veistetty buddha-patsas. Kiinassa tuntu temppeleissä olevan vähän iisimpi meno. Kaakkois-Aasiassa oli välillä todella tarkkaa millaisissa vaatteissa temppeliin astui, mutta Kiinassa kukaan ei tuntunut välittävän vaikka oli sortsit jalassa ja olkapäät paljaana. Hutongin nähtävyyksiin kuului myös kellotorni (Bell Tower) ja rumputorni (Drum Tower), jotka ei päällisin puolin näyttänyt poikkeavan muusta kiinalaisesta rakennustavasta.
Taivaan temppeli (Temple of Heaven) ja Kesäpalatsi (Summer Palace) oli enemmänkin kuin vain temppeleitä. Taivaan temppeliä ympäröi iso puisto, jossa oli erikseen muun muassa ruusupuutarha. Ruusujen varsinainen kukkimisaika taitaa vaan olla vähän myöhemmin kesällä, harmi. Kesäpalatsissa oli lauantaipäivänä ihmisiä kuin muurahaisia keossa, eikä se krapulaisia matkalaisia oikeen miellyttänyt. Onneks vähän sivummalta löytyi rauhallisia puistokujia missä käyskennellä ja nauttia auringosta. Kesäpalatsilla olis päässyt seilaan polkuveneellä viereiselle vesitilkulle, mutta sekin näytti olevan aika kansoitettu. Huomasi kyllä, että tässä kaupungissa asuu 22 miljoonaa ihmistä. Korean metrot on yleensä aivan täynnä ihmisiä, mutta oon varma et ”kuinka monta ihmistä mahtuu kerralla metrovaunuun” –ennätys on tehty Kiinassa. Käytiin vilkasemassa myös ei niin vehreää asfalttipuistoa eli Olympiapuistoa (Olympic Park), jossa tuli bongattua kuuluisat Beijing National Stadium eli linnunpesä, Beijing National Aquatics Center eli vesikuutio sekä Linglong-torni.
Suuresta kaupungista löytyy tietenkin suuresti shoppailupaikkoja. Yonganlissa sijaitsevalta Silk Marketilta löytää ihan mitä tahansa: kenkiä, laukkuja, koruja, vaatteita, turistikrääsää, astioita ja kankaita. Kaikki tavarat ei tietenkään oo aitoja merkkituotteita, kuten aggressiivisesti käyttäytyvät myyjät yrittää väittää. ”You want a bag, beautiful girl, you need a wallet, beautiful girl? Looking looking! Tell me what you like! Good quality, good quality!” Huoh. Todellisuudessa tuotteet maksaa ehkä kymmenen prosenttia myyjän ilmottamasta lähtöhinnasta, joten tinkiminen tällä ja muillakin vastaavilla marketeilla on pakollista. Ja hyvän hinnan neuvottelu vie sen verran aikaa, ettei montaa tavaraa kerkee ostaan ennenkö menee jo hermot. Meidän seurueen Team American jäsenet Beth ja Whitley bongas marketilta ittellensä Obama-paidat, joiden selässä luki ”Oba Mao”. Sanlitunin ja Qianmenin alueilla tuli myös pyörähdettyä ostoksilla. Molemmissa oli lähinnä länsimaalaisia merkkivaatekauppoja, ja hinnat oli suunnilleen samalla tasolla kun Suomessa. Qianmen oli alueena hieno ja erilainen kuin muu Peking: rakennukset oli enemmän eurooppalaishenkisiä ja pitkin leveetä kävelykatua puksutti juna.
Neljäs shoppailualue oli Wangfujing, josta ostettiin lähinnä ruuaksi ötököitä. Nam. Testattiin pieniä skorpionin näkösiä ötököitä, jotka vielä tikulla lävistettynäkin villisti sätki jaloillaan. Ötökät tietenkin grillattiin ennen syömistä. Pikkuskorpioni maistu ihan popcornilta, ja käärmeen liha oli myös todella hyvää. Touko oli ainut, joka uskaltautu maistaan oikeeta skorpionia, ja ilmeistä päätellen se ei ollut ihan ykkösherkku. :) Kojusta olis saanut ostettua myös muun muassa lampaan penistä, merihevosta ja meritähteä.
Kiinan yöelämästä ja muun muassa Kiinan muurista juttua lisää myöhemmin.
