Kiina, osa 2/3

Mao Zedong julisti Kiinan kansantasavallan syntyneeksi vuonna 1949 Taivaallisen rauhan aukiolla, jota myös Tiananmenin aukioksi kutsutaan. Myöhemmin vuonna 1989 aukiolla olleissa kommunistihallinnon vastaisissa mielenosoituksissa kuoli satoja opiskelijoita. Aukio on nykyisin suht tarkasti vartioitu, ja jokaisen sinne pyrkivän on kuljettava turvatarkastuksen läpi. Käytännössä se meinaa vaan et laukut läpivalaistaan, ja sama homma on aina myös metroon mennessä. Tiedä sitten kuinka hyödyllistä se on, kun toisinaan tuntuu et tarkastajat vaan nukkuu pöytiensä takana.

Itse Taivaallisen rauhan aukiolla ei ollut mitään nähtävää, mutta aukion reunalla sijaitsee Mao Zedongin mausoleumi. Paikka on auki vaan muutaman tunnin päivässä, mikä ensimmäiselle visiitillä pettymykseks huomattiin. Seuraavalla yrityksellä sai hämmästyä uudestaan: mausoleumin porteille johtava jono kiemurteli jonnekin silmänkantamattomiin. Jonon hännille päästessä joku turvamies tuli huitoon ettei sisälle saa mennä laukun kanssa, joten ravattiin tien toiselle puolelle viemään laukkua säilöön. Ja sit uudestaan jonoon. Lopulta siinä ei kuitenkaan tarvinnut seistä kuin muutaman kymmenen minuuttia, kun saavuttiin porteille ja turvatarkastukseen. Halusivat tietenkin vielä tsekata ettei oo kameraa tai muuta paheellista apparaattia housuntaskussa mukana. Sitten vähän lisää jonotusta, ja lopulta kun päästiin rakennukseen sisälle, sai Maon ruumista tuijotella noin kymmenen sekunnin ajan. Turvamiehet huitoivat niin vimmatusti koko ajan, että menes nyt siitä jo, täällä enää mitään nähtävää oo. Mutta tulipa nähtyä Mao, vaikka se vähän nukelta näyttikin. :)

Taivaallisen rauhan aukion toisella puolella sijaitsee Kielletty kaupunki, joka oli alueena paljon laajempi kuin ennalta odotin. Kaupungissa on joskus muinoin asunut keisareita eikä tavallisia kaduntallaajia oo alueelle päästetty, siitä nimi. Palatsialue oli kyllä yksi hienoimmista mitä on tullut nähtyä, vaikkakin vastaan tuli koko ajan samanlaista rakennusta. Olipa siellä pieni puutarhakin. Kielletyssä kaupungissa näin ensimmäistä kertaa palan kiinalaista taistelua ilmastonmuutosta vastaan eli kaikkein ekologisimman vaipan, näkymättömän sellaisen. Joidenkin lasten housuissa oli vain iso reikä tarpeiden tekemistä varten. Olisin halunnut nähdä miten käy, kun lapselle hätä yllättää isän hartioilla istuessa…

Ehdottomasti matkan hienoin nähtävyys oli 400-luvulla eaa. aloitettu ja 1600-luvulla valmiiks rakennettu, reilu 6000 kilometriä pitkä Kiinan muuri. Matkattiin ensin kolmisen tuntia bussilla Jinshanglingiin, mistä aloitettiin taipale. Vaelluksen alkupisteeseen mentiin vartin verran hitaasti etenevällä kaapeliautolla, joka pisti ruosteisella ja rähjäisellä olemuksellaan hieman hirvittään. Korkeuttakin oli sen verran, että korkeenpaikankammo pääs iskemään. Turvallisesti päästiin muurin juurelle, josta noin neljän tunnin taival ihanassa auringonpaisteessa kohti Simataita alkoi. Muuria pitkin tarpominen oli välillä yllättävän haastavaa kun vastaan tuli suunnilleen yhtä jyrkkiä rappusia kuin Siem Reapissa Angkorin temppeleissä. Portaat oli paikoitellen myös sen verta huonossa kunnossa, että piti tarkkaan katsoa minne astuu.  Siihen me ollaan jo totuttu campuksen rappusissa, jotka tosin just korvattiin puuportailla.

Kiinan muurilla nähtiin sama ilmiö mihin törmättiin myös Tad Lossa, Laosissa. Siellä pikkukillit halus toimia matkaoppaina vesiputouksilla ja loppumatkasta alkoivat kinuamaan rahaa. Täällä saman homman oli ottanut hoitaakseen kiinalaiset mummelit, jotka kovasti halusivat auttaa rappusten kanssa ja sitten takertuivat mukaan. Tavattiin matkalla myös mukava lammaspaimenpappa, joka piipussaan tuprutteli ties mitä. Melkoinen huuto sillä oli päällä lampaita paimentaessa, ihan kuin olis Touretten syndrooma vaivannut. Kaiken kaikkiaan tällä Jinshangling – Simatai –osuudella ei ollut hirveesti porukkaa, joten sai melko rauhassa taapertaa eteenpäin sen nelisen tuntia.

Viimeinen etappi meidän Kiinan muuri –matkassa oli joen ylitys tutisevaa riippusiltaa pitkin, ja laskeutuminen vaijerin varassa takaisin toiselle puolelle. Vähän jänskitti, mutta kivaa oli. Lopuks vielä paatteiltiin lyhyt matka ravintolalle syömään uurastuksella ansaittu ateria.

Tulipa sitä eräänä iltana poikettua myös akrobaattiesitystä katsomassa Chaoyang-teatterissa. Tytöt ja pojat teki toinen toistaan hurjempia temppuja, ja useinpa vielä ilman turvaköysiä. Meno oli kyllä hienoine vaatteineen ja rekvisiittoineen semmosta, että tuskin samanlaista Euroopassa näkee.

Lisää kuvia täällä.