Gyeong-Ju

Friend's Clubin torstaina pitämät teekekkerit oli vähän laimeet. Siemailtiin pahvimukeista erilaisia korealaisia teelajikkeita, joista osa oli ihan juotavia ja osa... krhm.. ei niin juotavia (kuten kuva kertoo).  Teet oli siis ihan kaupasta ostettuja instant-teejauheita. Mutta teeleivät tai jotkut sen tapaset oli hyviä. :)

Lauantaina suunnattiin koko vaihtari -ja tuutoriporukalla vajaan kolmensadan tuhannen asukkaan Gyeong-Ju -kaupunkiin Korean eteläosaan. Paikka oli muinoin Silla-kuningaskunnan aikakaudella (57 eaa - 935 jaa) Korean pääkaupunki, eli ohjelmassa oli historiallisten nähtävyyksien kiertelyä. Bussimatka 350 kilsan päähän kesti semmosen neljä tuntia, ja perillä meitä oli odottamassa yliopiston kustantama aikas hieno Kolon-hotelli upeine vuoristomaisemineen. Siellä ei kuitenkaan aikaa vietetty kun jo porhallettiin ensimmäiseen kohteeseen.

Vuonna 1995 UNESCOn maailmanperintölistalle lisätty Seokguram Grotto eli buddhalainen luolatemppeli ei nyt ihan vastannut sitä mitä luolatemppeliltä odotettiin. Ensin matkattiin bussilla vuoristotietä jonkin matkaa, sitten tarvottiin kuratietä puolisen kilsaa ja perillä häämötti... noh, temppeli. Luolatemppeliks sitä sanotaan ilmeisesti sen takia, että temppelissä oleva buddhapatsas on luolan sisällä. Luolatemppeli ei siis tarkota kokonaan luolan sisälle rakennettua temppeliä, hah.

Temppeliteemalla jatkettiin koko päivä, ja myös Bulguksa-temppeli kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Siellä nyt ei ollut kovin kummoista nähtävää, tuntuu että nää Korean temppelit on nyt jo vähän nähty. Ne näyttää samanlaiselta joka kaupungissa.

Kuningas Munmun luoma lampi, Anapji, oli ilta-aikaan todella hienosti valaistu paikka. Lampea pääsi kiertämään ympäri polkua pitkin, ja matkalla vastaan tepsutteli taas lauma koululaisia, jotka iloisesti huuteli: "Hello! Nice to meet you!"

Iltasella oli tietenkin bileet tiedossa. Heikki oli muiden suomalaisten kanssa kitannu jo koko päivän, ja päätin itte liittyä ryypinkeihin mukaan tässä vaiheessa. Hotellin kokous/juhlatilaan saavuttaessa säikähdettiin, että alkoholia ei oo tarjolla olleskaan, kun limpparia vaan tarjoiltiin. Mutta onneks vähän ajan päästä lyötiin sojut, kaljat ja makgeollit pöytään. Ja tarjolla olevat juomat ei tietenkään suomalaisille viinasiepoille riittäny, vaan piti kulauttaa kurkusta alas myös Raunin ja Nallen Suomesta tuomat kossut ja salmarit. Tuli sitä kossua tarjottua myös matkalla mukana olevalle kv-koordinaattorille, joka innoissaan tietenkin halus maistaa suomalaista taikajuomaa. Snapsin vedettyään mies kuitenkin poistu juhlatilasta melko nopeesti, että ei tainnut kossu olla ihan sen juttu.

Bileiden ainoana ohjelmanumerona oli talent show, jossa suomalaiset ryhdistäyty laulamalla Maamme-laulun. Tai siis ensimmäisen säkeistön siitä, kun eihän me sen enempää osata. Järjestettiin myös pienimuotonen kilpailu, jonka päätteeks kilpailijat (ja suomalaiset itte tietty) pistettiin juomaan sojua. Antti pisti vielä breakdance-taitonsakin näytille. Muiden esitykset ei ollu ihan niin viinaanmeneviä: oli tanssia ja laulantaa, ja mun kämppis luritteli saksofonia jenkkiläisen pojan kanssa. Liettualaisten opettama tanssi oli kyllä hauska, mikä lie kansantanhu oli.

Kolmen ja neljän hengen hotellihuoneissa oli se huono puoli, että jokaiseen huoneeseen oli vaan yks avain. Illan vaihtuessa aamuks huonetoverit meni tietenki nukkuun eri aikoihin ja joillakin kävi huono mäihä eikä ne päässy huoneeseensa kämppisten vetäessä sikeitä. Omasta sängystä saatto aamuyöstä sitten löytyä nukkumassa joku, jolle oman huoneen ovet ei oo auennu. Kenties kaikki kuitenkin on jossain nukkunu sen pari tuntia ennen aamun turhan aikaista herätystä ja matkaamista nähtävyyksien äärelle.

Sunnuntaina siis käytiin kattomassa Cheonmachongia eli Silla-dynastian hautapaikkaa, joka sijaitsi kukkulan sisällä. Gyeong-Jussa kevät näytti olevan vähän pidemmällä kuin pohjoisemmassa Suwonissa, koska etelässä kirsikkapuut oli jo puhkeemassa kukkaan.

Kuvia jälleen lisää täällä.

Kulttuuria ja alakulttuuria

Josko mäkin nyt kirjottelisin tänne jotain vaihteeks. Melkein kuukauden verran on nyt aistittu korealaista kylttyyriä ja lauantai-iltana löytyi jo ihan alakulttuuriakin (mistä lisää tuonnempana). Tää maa on hassu sekoitus uutta modernia settiä ja toisaalta wanhan ajan tapakulttuuria. Joka päivä törmääkin johonkin juttuihin tai kuulee asioita joita jää huvittuneena ihmettelemään.

Koreassa kaikkeen kanssakäymiseen liittyy vahvasti sosiaalinen status ja asema. Esim. työkavereiden juopotellessa yhdessä on ehdottoman tärkeää, että alainen vetää kuppia tasan samaan tahtiin kuin esimies. Toisaalta asiaan kuuluu myös että esimies myös maksaa aina koko laskun.. Opiskelussa&töissä on kova kilpailu kaiken aikaa ja ylitöitä painetaan palkatta. Yksi korealainen tuttu kertoi, että yliopistoajat on ainoa hetki korealaisen elämässä kun voi ottaa vähän rennommin. Ennen sitä opiskellaan 24/7 että päästään hyvään ylbensopistoon ja toisaalta sitten työelämään siirtymisen jälkeen painetaan naurettavia määriä työtunteja. Ja miespuoliset käyvät toki jossain välissä vielä 2-vuotisen intin. Avoliittoa ei tunneta, pääsääntöisesti nuoret parit menee ensin naimisiin ja muuttaa sitten vasta yhteen. Siinä missä Suomessa joka toinen vastaantuleva nuori edustaa jotain alakulttuuria ollen vaikkapa mikälie punkkari/hevari/hippiäinen, täällä näkee moista todella harvoin. Esim. lävistykset naamassa todellakin kerää katseita ja varmaan paheksuntaa, eikä mitkään pitkät hiukset saati villimmät ratkaisut kuten irokeesit yms tule kysymykseenkään (hiustyylejä tuntuu muutenkin olevan nuorilla miehillä tasan kolme, siili, lyhyt tai suosituimpana ns. beatles-tukka).

Tästä syväluotaavasta pohjustuksesta siirrymmekin uusimpiin seikkailuihimme. Meillä on täällä tullut tavaksi asustella dormissa arkena ja suunnata viikonlopuksi aina Seouliin ja asua pari yötä hostellissa. Hongdae-nimiselle alueelle on keskittynyt suuri määrä baareja ja yöelämää ja sinne suuntaa viikonloppuisin usein myös muut vaihtarit. Myös me. Tällä kertaa oltiin ehkä maailman pienimmässä guesthousessa. Perillä nimittäin selvisi, että paikka oli tavalliseen pieneen yksiöön väliseinillä rakennettu kahden huoneen majatalo... Perjantaina mentiin käymään Seoulin korkeimpaan torniin, nimeltään N Seoul Tower. Torni on rakennettu kukkulalle ja sen juurelle mennään kaapelihissillä. Näkymiä tornista tuijotellessa sai jotain kuvaa kuinka jäätävän valtava kaupunki Seoul on. Iso ku mikä. Torni on ilmeisen suosittu kohde nuorten parien keskuudessa ja siellä on jonkinlainen romanttinen "laitamme riippulukon tähän aitaan ja kirjoitamme siihen rakkaudentunnustuksemme"-perinne. Kuvat selventänee.. Sattumoisin tornin piha-alueella soitti irkkubändi St. Patrick's dayn kunniaksi, mutta miksaaja oli valitettavasti kuuro. Tiedettiin myös tähdätä tornille about auringonlaskun aikaan, sillä illalla mestoilla on tasatunnein ultrahieno laser-show. No ei se kyllä kovin kummoinen sitten ollutkaan, mutta muuten oli kyllä kivaa.

Lauantaina lyöttäydyttiin yhteen vaihtarikaveri-Seanin kaa. Sean tiesi kertoa, että Hongdaessa olisi parikin punk-keikkaa samana iltana ja suunnattiinkin jo alkuillasta Hongdaen reunamille etsimään keikkamestaa. Kyseessä oli todellinen ug-klubi, käytännössä perus kellari/reenikämppä täynnä korealaisia punkkareita. Tänne ne oli siis kaikki piiloutuneet. Bändejä tais olla illan aikana yhteensä jotain vajaa kymmenkunta ja hardcoreimmat oli aika hyviäkin.

Video:

Illan aikana tavattiin myös "korean isoin punk-julkkis", nk. "munamies". Tarina tämän kuuluisuuden takana menee lyhyesti referoituna näin: Muutama vuosi sitten Rux-niminen punkbändi oli esiintymässä korealaisessa tv-showssa. Kesken biisin pari jannua toisesta bändistä nimeltään The Couch säntäsi lavalle, vetivät housunsa alas ja tanssivat villisti. Telkkarissa sukuelimiä ehti näkyä vain muutaman sekunnin, mutta asiasta nousi suuri skandaali. Lopputuloksena nämä paheelliset koko maan traumatisoiteet nudistit saivat 3kk linnaa. Tv-shown tuottajat saivat potkut ja koko ohjelma lopetettiin. Maan presidentti otti myös tapaukseen kantaa jossain puheessaan ja tuomitsi tämän vulgaarin ja inhottavan seksuaalisen hyökkäyksen kovin sanoin. Video tapauksesta täällä (vaatinee rekisteröitymisen juutuubiin).

Asiasta muumiin, Korealaiset (ml. klubilla tavatut punkit) huutelee aika usein "huva huva!" kun niille kertoo olevansa Suomesta. Ja se johtuu tästä. Että näin.

Ja lisää kuvia Soulista ja yliopistolta löytyy täältä.

Tsunamivessat ja ruokakarkelot

Maanantai-iltana tuli alakerran vahtimestarilta puhelua, että täällä olis paketti odottamassa. Ei siis menny kun kuus arkipäivää paketin saapua Suomesta tänne dormeille, mukanaan vähän vaatetusta (kesää odotellessa) ja ihka oikeata purkkaa. Vahtimestari tuntuu olevan myös huumorimiehiä: sanoi Heikin näyttävän ihan alkoholistilta, mutta mukavalta alkoholistilta.

Mitään kovin kummoista tässä parin päivän aikana ei oo päässy tapahtuun, kun on pitänyt opiskella (heh, joo). Täytyy kuitenkin tehdä yks maininta dormien vessoista, niihin kun tuppaa iskeen tsunami aina sillon tällön. Tsunami syntyy siis kun joku on tuhlannut reilummanpuoleisesti veskipaperia eikä veski oo vetänyt. Joku hyväntahtoinen ihminen yrittää sitten vetää veskia, jollon kaikki vedet tulee pytystä yli ja lattialle. Sit ei voi muutakun... ruuuuunnnnn!! Tai jäät tsunamin alle. Valitettavasti tästä ei oo näyttää kuvaa.

Noh, oli meillä sentäs tänään korealaisen ruuan kokkailuilta. Ihan mukava nähdä välillä muitakin korealaisia ruokia kun barbequeta tai yliopiston ravintolaruokaa, joka alkaa näin kolmen viikon jälkeen jo vähän tympimään (joka päivä sama menu). Jakaannuttiin siis useampaan ryhmään ja jokainen ryhmä kokkaili erilaista ruokaa. Lopuks tietenkin maisteltiin toisten tekemiä herkkuja ja kisattiin kenen ruuat oli maukkaimmat. Vähän oli kyllä ihmettelemistä korealaisten perunankuorimistaidoissa, ne kun ei todellakaan ollut kovin hyvät. Perunat keitettiin ennen kuorimista, että onhan se varmasti vaikeeta kuoria tulikuumia perunoita syömäpuikoilla. :D Hyvät pöperöt ne kuitenkin sai aikaseks, ei siinä mitään.

Lisää ruokakuvia täällä.

Ajatuksena olis hommata täältä Koreasta (tai miksei vaikka Japanista) uus hyvä kamera. Joten jos tätä blogia lukee joku, joka ymmärtää kameroiden päälle jotakin, niin ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä mitä kannattaa huomioida kameraa ostaessa tai suosituksia kameramerkistä/mallista.

Huvituksia Soulissa

Lumi ei onneksi pysynyt maassa kuin pari päivää ja suli sitten pois.

Keskiviikkona oli jälleen jokaviikkoinen vaihtareiden ja AGA-jäsenten (korealaisten tuutoreiden) tapaaminen eli tiedossa oli taas ryyppäämistä. Loppuillasta päädyttiin lauleleen karaokee, ja karaokehuone oli astetta prameempi kuin edellisellä kerralla. Meitä oli noin 20 hengen porukka, ja kaikille oli tilaa huoneessa, joka oli varustettu muutamalla telkkarilla, rummuilla ja katsomolla.

Perjantaina heti luentojen jälkeen otettiin suunnaksi Soul, matkaseuranamme jenkkiläinen Sean. Heitettiin kamat Hongdeen alueelta varattuun guesthouseen ja heti kun saavuttiin perille, eräs matkalainen alko möliseen meille ja sanoi haluavansa saada kuvan "with the crazy guy! with the barbarian" osoittaen Heikkiä. Ei oltu keretty kun vasta ovesta astuun sisään. Guesthousen henkilökunta kuiskaili huokaillen, että kyseinen hemmo on ryypänny guesthousen oleskelutiloissa aamuyheksästä asti. Kaiken hämmennyksen jälkeen lähdettiin syömään. Syömisen lomassa yritettiin opetella hieman korean kieltä ja kerrata kielikurssilla jo opittuja kirjaimia. Pyydettiin ravintolan tarjoilijaa/kokkia lausumaan erään ruokalajin nimen koreaksi, ja kyseltiin josko mies osais selittää englanniks mitä moinen ruoka on. Selittäminen ei ollut häiskän vahvoja puolia, joten se päätti tarjota meille kyseistä ruokalajiketta. Pöytään tuotiin siis raakaa lihaa. Tuijotettiin hetki siinä lautasella olevia lihansiivuja ja mietittiin, että voi jummi, pakko ne on koittaa syödä kun kerta tarjotaan. Kaikkien yllätykseks raaka liha olikin ihan syötävää, jopa hyvää.

Uusien makuelämysten jälkeen matkattiin metrolla Itaewoniin kaljalle johonkin brittipubiin. Kaljat kitattuamme otettiin metro Gangbyeonissa sijaitsevaan leffateatteriin, jossa Seanin korealainen tyttöystävä liitty seuraan. Alice in Wonderland oli todella hyvä leffa, ja erityisen vaikuttava siks, että kumpikaan meistä ei ollu aikasemmin nähnyt 3D-elokuvaa. Taitaa tavalliset leffat tuntua ihan lällyiltä tän jälkeen.

Lauantaina otettiin nokka kohti Dongnimmunia. Aivan metroaseman vierestä löytyi Seodaemun Independence Park, joka oli nimensä mukaisesti täynnänsä kaikenlaista itsenäisyysaiheista patsasta ja pömpeliä. Siellä nökötti muun muassa Independence Gate, joka nyt ei ollut kovin kummosen näkönen. Syy tähän puistoon tulemiseen oli kuitenkin japanilaisten vuonna 1907 rakentama Seodaemunin vankila, jossa japanilaisten kolonialismin aikana kidutettiin ja tapettiin korealaisia aktivisteja. Korean irtauduttua Japanista, korealaiset edelleen käytti vankilaa vuoteen 1987 asti, ja 1992 paikka muutettiin vankilamuseoks.

Museo oli ihan vaikuttava. Selleihin ja kidutushuoneisiin oli laitettu vahanukkeja esittään vankilan hurjaa menoa, mutta osa museotauluista ja valokuvien kuvateksteistä oli vaan korean kielellä. Museossa oli myös joku koululaisryhmä, sillä täkäläiset lapset käy koulua myös lauantaisin. Eräässä huoneessa oli joku kidutuslaite mihin ala-asteikänen poika meni makaan ja toinen poika läpsi sitä perseelle. Kovin tuntu niillä olevan hauskaa. :D Myös hirttohuoneessa oleva, nappia painamalla muutaman sentin alaspäin nytkähtävä tuoli (jonka päällä uhri seisoo), oli poikien ja tyttöjen mielestä huvittava. Vankilamuseon pihalta löyty myös tunneli, jonka japsit oli rakentanu kuljettaakseen salaa korealaisten ruumiit lähistöllä olevalle hautausmaalle.

Museoalueen kiertämiseen ei tuhlautunut paljoa aikaa, joten päätettiin lähteä ettiin Myeongdongin alueelta tänä keväänä Souliin avattua ensimmäistä H&M-liikettä. Täytyyhän se nyt nähdä. Myeongdong on yks Soulin shoppailukeskuksista, josta saa kalliita merkkivaatteita. Hetken kiertelyn jälkeen se Hennesikin löyty, mutta sinne piti jonottaa. Ei räkä, ei voi olla totta! :D Me onneks päästiin samantien käveleen sisään, mutta jotkut oli jonottanu kauankin ulkona odottamassa, että mustiin pukuihin sonnustautuneet portsarit päästäis ne sisään. Ei huhhuh. Ihan kun olis ollu baariin menossa. Henkkareita ei sentäs kysytty... Hintataso tais olla myös hitusen verran korkeempi kun Suomessa, mikä oli vähän järkyttävää. Tuli sieltä kuitenkin muutama paita ostettua. Erheellisesti aikasemmin hyväks todettuun dormien kuivausrumpuun en ainakaan näitä paitoja laita. Vaikka kuivausrummusta valitsee minkä tahansa niistä kolmesta kuivausohjelmasta, vaatteet kutistuu aina.

Lauantai-iltaa lähdettiin alotteleen Sinchoniin, jossa tuli taas testattua uusia ruokalajeja. Perus possunliha-barbeque-setin lisäks pöytään tuotiin mustekala, ja hetki Heikin kanssa katteltiin, että mitäs tälle pitäis tehdä. Ei muuta kun grilliin vaan ja paloiks. Mustekala oli aluks melko ällöttävän näkönen möykky, mutta kun sen pilkko pieniks paloiks eikä se enää näyttänyt niin eläimeltä, sitä uskalsi maistaa. Mustekala ei oikeestaan maistunut yhtään miltään, ehkä vähän juustolta. Koreassa saa ravintoloissa tilattua myös elävää mustekalaa, mutta saas nähdä riittääkö uskallus semmosen testaamiseen.

Sinchonissa hetken kiertelyn jälkeen löytyi etsimämme: Judas or Sabbath -niminen rokkibaari. Erittäin mukavan olonen paikka, jossa näytettiin asiakkaiden toivomia livemusavideopätkiä screeniltä. Tarjosipa omistaja meille myös snapsit, kun kuuli meidän tulevan Suomesta. Koreassa ei oo pitkätukkasia miehiä näkynyt juur ollenkaan, ja rokkiklubillakin kaikilla oli semmoset Beatles-tukat. Lävistyksiä en oo tainnu nähdä yhdelläkään korealaisella, mikä saattaa selittää sen, miks kaikki vanhat papat tuijottaa mua metrossa. Tatuointienkin teko on kuulemma muilta kuin lääkäreiltä lailla kielletty.

Illemmalla palattiin takasin Hongdeeseen ja tavattiin muut vaihtarit Hobar -nimisessä paikassa, jossa (luultavasti) jenkkisotilailla tanssijalkaa vipatti.  Vielä railakkaampi meno oli jossakin hämyisessä Ska2-nimisessä tanssiklubissa.

Sain muutes sen opiskelijakorttini jokunen päivä sitten. Se on melko tärkeä väline täällä, koska ilman sitä ei pääse asuntolaan sisälle. Opiskelijakortti toimii myös matkakorttina bussissa, metrossa ja junassa, ja sitä voi luultavasti käyttää myös pankkikorttina, jos avaa tilin korealaisesta pankista. Luennoille tulee myös ilmoittautua läsnäolevaks vilauttamalla opiskelijakorttia luentosalin ulkopuolella olevalle masiinalle, joka samalla räpsäsee kuvan. Ihan vaan siks, ettei kaverit voi hyvää hyvyttään ilmottaa poissaolevaa kaveriaan läsnäolevaks. Melkoisen tarkkaa touhua.

Lisää kuvia taas täällä.