Lumi ei onneksi pysynyt maassa kuin pari päivää ja suli sitten pois.
Keskiviikkona oli jälleen jokaviikkoinen vaihtareiden ja AGA-jäsenten (korealaisten tuutoreiden) tapaaminen eli tiedossa oli taas ryyppäämistä. Loppuillasta päädyttiin lauleleen karaokee, ja karaokehuone oli astetta prameempi kuin edellisellä kerralla. Meitä oli noin 20 hengen porukka, ja kaikille oli tilaa huoneessa, joka oli varustettu muutamalla telkkarilla, rummuilla ja katsomolla.
Perjantaina heti luentojen jälkeen otettiin suunnaksi Soul, matkaseuranamme jenkkiläinen Sean. Heitettiin kamat Hongdeen alueelta varattuun guesthouseen ja heti kun saavuttiin perille, eräs matkalainen alko möliseen meille ja sanoi haluavansa saada kuvan "with the crazy guy! with the barbarian" osoittaen Heikkiä. Ei oltu keretty kun vasta ovesta astuun sisään. Guesthousen henkilökunta kuiskaili huokaillen, että kyseinen hemmo on ryypänny guesthousen oleskelutiloissa aamuyheksästä asti. Kaiken hämmennyksen jälkeen lähdettiin syömään. Syömisen lomassa yritettiin opetella hieman korean kieltä ja kerrata kielikurssilla jo opittuja kirjaimia. Pyydettiin ravintolan tarjoilijaa/kokkia lausumaan erään ruokalajin nimen koreaksi, ja kyseltiin josko mies osais selittää englanniks mitä moinen ruoka on. Selittäminen ei ollut häiskän vahvoja puolia, joten se päätti tarjota meille kyseistä ruokalajiketta. Pöytään tuotiin siis raakaa lihaa. Tuijotettiin hetki siinä lautasella olevia lihansiivuja ja mietittiin, että voi jummi, pakko ne on koittaa syödä kun kerta tarjotaan. Kaikkien yllätykseks raaka liha olikin ihan syötävää, jopa hyvää.
Uusien makuelämysten jälkeen matkattiin metrolla Itaewoniin kaljalle johonkin brittipubiin. Kaljat kitattuamme otettiin metro Gangbyeonissa sijaitsevaan leffateatteriin, jossa Seanin korealainen tyttöystävä liitty seuraan. Alice in Wonderland oli todella hyvä leffa, ja erityisen vaikuttava siks, että kumpikaan meistä ei ollu aikasemmin nähnyt 3D-elokuvaa. Taitaa tavalliset leffat tuntua ihan lällyiltä tän jälkeen.
Lauantaina otettiin nokka kohti Dongnimmunia. Aivan metroaseman vierestä löytyi Seodaemun Independence Park, joka oli nimensä mukaisesti täynnänsä kaikenlaista itsenäisyysaiheista patsasta ja pömpeliä. Siellä nökötti muun muassa Independence Gate, joka nyt ei ollut kovin kummosen näkönen. Syy tähän puistoon tulemiseen oli kuitenkin japanilaisten vuonna 1907 rakentama Seodaemunin vankila, jossa japanilaisten kolonialismin aikana kidutettiin ja tapettiin korealaisia aktivisteja. Korean irtauduttua Japanista, korealaiset edelleen käytti vankilaa vuoteen 1987 asti, ja 1992 paikka muutettiin vankilamuseoks.
Museo oli ihan vaikuttava. Selleihin ja kidutushuoneisiin oli laitettu vahanukkeja esittään vankilan hurjaa menoa, mutta osa museotauluista ja valokuvien kuvateksteistä oli vaan korean kielellä. Museossa oli myös joku koululaisryhmä, sillä täkäläiset lapset käy koulua myös lauantaisin. Eräässä huoneessa oli joku kidutuslaite mihin ala-asteikänen poika meni makaan ja toinen poika läpsi sitä perseelle. Kovin tuntu niillä olevan hauskaa. :D Myös hirttohuoneessa oleva, nappia painamalla muutaman sentin alaspäin nytkähtävä tuoli (jonka päällä uhri seisoo), oli poikien ja tyttöjen mielestä huvittava. Vankilamuseon pihalta löyty myös tunneli, jonka japsit oli rakentanu kuljettaakseen salaa korealaisten ruumiit lähistöllä olevalle hautausmaalle.
Museoalueen kiertämiseen ei tuhlautunut paljoa aikaa, joten päätettiin lähteä ettiin Myeongdongin alueelta tänä keväänä Souliin avattua ensimmäistä H&M-liikettä. Täytyyhän se nyt nähdä. Myeongdong on yks Soulin shoppailukeskuksista, josta saa kalliita merkkivaatteita. Hetken kiertelyn jälkeen se Hennesikin löyty, mutta sinne piti jonottaa. Ei räkä, ei voi olla totta! :D Me onneks päästiin samantien käveleen sisään, mutta jotkut oli jonottanu kauankin ulkona odottamassa, että mustiin pukuihin sonnustautuneet portsarit päästäis ne sisään. Ei huhhuh. Ihan kun olis ollu baariin menossa. Henkkareita ei sentäs kysytty... Hintataso tais olla myös hitusen verran korkeempi kun Suomessa, mikä oli vähän järkyttävää. Tuli sieltä kuitenkin muutama paita ostettua. Erheellisesti aikasemmin hyväks todettuun dormien kuivausrumpuun en ainakaan näitä paitoja laita. Vaikka kuivausrummusta valitsee minkä tahansa niistä kolmesta kuivausohjelmasta, vaatteet kutistuu aina.
Lauantai-iltaa lähdettiin alotteleen Sinchoniin, jossa tuli taas testattua uusia ruokalajeja. Perus possunliha-barbeque-setin lisäks pöytään tuotiin mustekala, ja hetki Heikin kanssa katteltiin, että mitäs tälle pitäis tehdä. Ei muuta kun grilliin vaan ja paloiks. Mustekala oli aluks melko ällöttävän näkönen möykky, mutta kun sen pilkko pieniks paloiks eikä se enää näyttänyt niin eläimeltä, sitä uskalsi maistaa. Mustekala ei oikeestaan maistunut yhtään miltään, ehkä vähän juustolta. Koreassa saa ravintoloissa tilattua myös elävää mustekalaa, mutta saas nähdä riittääkö uskallus semmosen testaamiseen.
Sinchonissa hetken kiertelyn jälkeen löytyi etsimämme: Judas or Sabbath -niminen rokkibaari. Erittäin mukavan olonen paikka, jossa näytettiin asiakkaiden toivomia livemusavideopätkiä screeniltä. Tarjosipa omistaja meille myös snapsit, kun kuuli meidän tulevan Suomesta. Koreassa ei oo pitkätukkasia miehiä näkynyt juur ollenkaan, ja rokkiklubillakin kaikilla oli semmoset Beatles-tukat. Lävistyksiä en oo tainnu nähdä yhdelläkään korealaisella, mikä saattaa selittää sen, miks kaikki vanhat papat tuijottaa mua metrossa. Tatuointienkin teko on kuulemma muilta kuin lääkäreiltä lailla kielletty.
Illemmalla palattiin takasin Hongdeeseen ja tavattiin muut vaihtarit Hobar -nimisessä paikassa, jossa (luultavasti) jenkkisotilailla tanssijalkaa vipatti. Vielä railakkaampi meno oli jossakin hämyisessä Ska2-nimisessä tanssiklubissa.
Sain muutes sen opiskelijakorttini jokunen päivä sitten. Se on melko tärkeä väline täällä, koska ilman sitä ei pääse asuntolaan sisälle. Opiskelijakortti toimii myös matkakorttina bussissa, metrossa ja junassa, ja sitä voi luultavasti käyttää myös pankkikorttina, jos avaa tilin korealaisesta pankista. Luennoille tulee myös ilmoittautua läsnäolevaks vilauttamalla opiskelijakorttia luentosalin ulkopuolella olevalle masiinalle, joka samalla räpsäsee kuvan. Ihan vaan siks, ettei kaverit voi hyvää hyvyttään ilmottaa poissaolevaa kaveriaan läsnäolevaks. Melkoisen tarkkaa touhua.
Lisää kuvia taas täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti