Pölähdys Koreaan

Thaimaasta Koreaan lähteminen ei sitten mennytkään ihan niin sutjakkaasti kuin olis halunnut. Olihan tää vähän arvattavissa. Bangkokin lentäkentällä lähtöselvityksessä täti halus nähdä luottokortin, jolla lentoliput on maksettu. Käytäntö on ollu ihan normaali esimerkiks Lao Airlinesin ja Air Asian lennoilla, mutta ei tullut mieleenkään semmonen tällä kertaa. Ja tietenkin just se kortti millä lennot on maksettu viime syksynä, on Suomessa. Hetken sähläämisen jälkeen täti totesi vaan, että homma ok, mutta seuraavalla kerralla kortti täytyy olla mukana. Noh, siitä selvittiin. Sitten täti alko kyseleen minkä vuoks ollaan menossa Koreaan ja onko meillä jo lentoliput pois sieltä. Suomalaisethan saa olla Etelä-Koreassa 90 päivää ilman viisumia, mutta koska me aiotaan olla täällä neljä kuukautta, viisumi pitäis löytyä. Ja sitähän meillä ei vielä oo. Eikä oo virallisia dokumentteja, että ollaan menossa opiskeleen, koska niitä ei lähetetty Suomeen ennenkö lähettiin reissuun. Koko hommahan meni sitten ihan sähläykseks, kun lentokenttävirkailijat soitteli Korean lähetystön edustajaa paikalle. Lopulta saatiin todistettua, että aiotaan jonain päivänä poistuakin Koreasta, koska meillä oli näyttää lentoliput Japanista Suomeen.

Lento Bangkokista Souliin Asiana Airlinesilla kesti suunnilleen viis tuntia ja saavuttiin Incheonin kentälle keskiviikkoaamuna. Korean päässä ei enää kyselty viisumista tai mistään muustakaan enää mitään ja siltä osalta kaikki meni sutjakkaasti. Odoteltiin kentällä jonkin aikaa, että Ajou-yliopiston opiskelijat tulis vastaan, ja he sitten ohjasivat meidät bussiin kohti Suwonia. Törmättiin heti lentokentällä suomalaiseen Iitaan, joka myös oli tulossa Ajouhun. Suomalaisia taitaa olla täällä meidän lisäks kuus: pari Jyväskylästä, yks Helsingistä ja kolme Tampereelta.

Suwonissa piti vielä hypätä taksiin, joka vei meidät suoraan yliopiston dormeille. Huoneet onkin sitten melko pieniä, mikä tosin oli ihan odotettavissa. Meikäläisen saksalainen kämppis ei ollut vielä saapunu kun tulin, joten päätin ottaa pienet torkut. Heräsin siihen kun ovi käy, ja meni hetki tajuta että mitä tapahtuu ja missä sitä oikein ollaan. Saksalainen Meike vaikuttaa näin parin päivän tutustumisen jälkeen mukavalta tyypiltä, ja Heikinkin hollantilainen huonetoveri on kuulemma ihan mukava. :) Meillä on siis molemmilla kahden hengen dormi, joka on sisustettu kahdella sängyllä, työpöydällä ja vaatekaapilla. Liikkumiseen ei paljoa sitten jääkään tilaa. Tytöt ja pojat majailee eri kerroksissa, ja vastakkaista sukupuolta olevien kerrokseen ei tietenkään saa mennä. Jokaisessa kerroksessa on tietsikkahuone, veskit, suihkut, keittiö, telkkarihuone jne. Kaikista hienoista säännöistä ja ohjeista kirjotetaan lisää myöhemmin, koska niistä sais aikaseks kokonaisen blogitekstin.

Eilen illalla pidettiin vaihtareille Korean BBQ -ilta eli mentiin paikalliseen raflaan syömään. Suomessa oon kuullut monien puhuvan, että korealainen ruoka ei oo mitään hirveetä herkkua, mutta mä ja Heikki ainakin tykättiin safkoista. Porsaan liha käristeltiin omassa pöydässä ja lisukkeenna oli riisiä, salaattia, kimchiä ja kaikenlaista soosia. Heikki pisteli suuhunsa myös kaikki chilit, joiden tulisuudesta korealaiset varoitteli. Ei kuulemma ollu yhtään tulisia. :)

Käytiin myös tsekkaamassa paikallinen tavaratalo, josta suunnilleen kaikki vaihtarit osti tyynyn. Dormeissa sai petivaatteet kyllä, mutta tyyny oli puhallettavaa mallia. Ei siis kovin hyvä. Kaakkois-Aasiassa kiertelyn jälkeen kaikki täällä tuntuu hirveen kalliilta, joten shoppailua täytyy nyt vähän alkaa rajottaan. ;)

Viimeiset päivät Kaakkois-Aasiassa

Viimeiset pari päivää Bangkokissa on mennyt lähinnä shoppaillessa vaatteita Koreaa varten. Halpojen vaatteiden shoppailuun Platinum on ehdottomasti visitiin arvoinen paikka. Farkut irtos 10 €:lla ja perus t-paitoja saa reilu eurolla. Olin kyllä hieman yllättynyt, että täälläkin - pienten ihmisten Aasiassa - kaikki farkut on mulle liian pitkiä. Tescosta ostetulle ompelutarvikesetille tuli siis vihdoinkin käyttöä. Heikille puolestaan löytyi puvun kanssa pidettävät kengät. Aikaisemmin ollaan käyty tutustumassa myös Siam Paragoniin, josta saa kaikenlaista merkkivaatetta, kosmetiikkaa, autoja... Kaikkee löytyy. Paikka on kuitenkin meidän matkabudjetille vähän turhan kallis. Bangkokissa on tietty myös hyviä katumarketteja, joista saa halpoja vaatteita ja muuta krääsää. Niitä marketteja tuli kuitenkin tsekattua jo viime reissulla, joten nyt jätettiin välistä. 

Shoppailun lomassa poikettiin Lumphini-puistossa, joka on hyvä paikka rentoutua kaiken tän asfalttiviidakon keskellä. Puiston kiertävä tie on reilu kaks kilsaa pitkä, ja joka puolella on pieniä tekojärviä, joille olis päässyt seilaan polkuveneellä/ankalla. Näky siellä vedessä polskimassa myös kilppareita, mutta netissä mainittuja liskoja ei kuitenkaan nähty.

Tällä reissulla Bangkokissa yövyttäessä ollaan majailtu Sukhumvitilla aivan On Nut -skytrain-aseman vieressä. Täytyy sanoa, että aivan paras sijainti: skytrainilla pääsee kätevästi hurauttaan melkein minne vaan, viereisestä Tescosta saa hyvää thaikkuruokaa ja kaikkee muuta tarpeellista, ja kirsikkana kakun päällä skytrain-asemalta saa loistavia vohveleita. Mitäpä muuta sitä enää tarttis.

Viime sunnuntaina haettiin säilöstä talvikamppeet, ja tänään illalla olis lähtö Koreaan. Henkisesti ei olla hirveesti valmistauduttu Korean talveen eikä paljon muuhunkaan Koreaan liittyvään. Kunhan nyt pölähdetään paikalle ja katotaan miten käy.

Ja lisää kuvia jälleen täällä.

Paluu Pattayalle

Tiistaipäivä palloiltiin Bangkokissa ja käytiin teetättämässä räätälillä Heikille puku. Oli ihan asiantuntevia myyjiä kovine myyntipuheineen ja tarjouksineen, sekä räätäli, joka ei paljoa englantia puhunu. Jostain syystä heti putiikkiin astuttaessa myyjät arvasivat, että ollaan Suomesta. Miehet esittelivät sitten suomenkielen taitojansa. "Terve terve! Hyvää iltaa! Mitä kuuluu?" Höpöttivät myös jotain suomalaisesta ex-tyttöystävästä. Lopulta Heikki sitten laittoi tilaukseen takin, kahdet housut, liivin ja kolme paitaa. Itekkin olis tehnyt mieli teetättää joku hieno mekko, kun myyjät tilauksen toivossa tyrkkäsivät käteen kuvakansion tekemistään mekoista. Ehkä ens reissulla sitten teetätän jonkun vaatteen, kun ensin keksin, että millasen haluan.

Vielä samana iltana piti mennä käymään uudestaan räätälillä sovittamassa jotakin mallipukua ja ottamassa lisää mittoja. Sitä odotellessa ajateltiin mennä leffaan, mutta kauppakeskus MBK:n leffateatterissa ei pyöriny mitään hyviä elokuvia, joten päätettiin mennä samassa rakennuksessa olevaan keilahalliin. Kovin kallista ei keilaaminen siellä ollut: 80 thb/peli/henkilö. Pelattiin sitten parit pelit Changin kera. Jossain vaiheessa tuli Hannulta puhelua, että Pattayalle kaivattais Rock Band -peliä eli kitaraa, rumpuja ja mikkiä. Mehän sitten lähdettiin metsästään semmosta MBK:sta. :) Heikillä oli vähän roudaamista, että sai koko setin raahattua skytrainilla räätälille asti.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona suunnattiin taas Eastern Bus Terminaliin ja otettiin parin euron bussitiketit Pattayalle. Tällä kertaa matka kesti suunnilleen kolme tuntia. Onneks Hannu oli pärrän kanssa Pattayalla vastassa, että saatiin kaikki tavarat roudattua perille. Ilta menikin sitten pelatessa ja juopotellessa Penan kämpällä. Käytiin myös katsastamassa Walking Streetilla sijaitseva Blue Sky -livemusabaari, jossa thaimaalainen bändi soitti rokkia jukeboxina. Asiakkaatkin pääsi pyynnöstä lavalle laulaan lurauttaan, mutta jotkut pomppi siellä muuten vaan (kunnes ne revittiin alas). Poikien jäädessä istuskeleen livebaariin, lähdin ite Veen ja Namin kanssa tsekkaan samalla kadulla sijaitsevan yökerhon. Sielläkin soitti joku bändi tanssimusaa. Diskoteekissa ei ollut länkkäreitä niin paljon kuin olisin odottanut, ja oli muutenkin ihan menevä mesta. Kun tanssit oli tanssittu, lähdettiin porukalla suomihotelliin kattoon Suomi - Valko-Venäjä -peliä. Eipä sitä hirveesti tullut seurattua, mutta huutelemisen tasosta pysty päätteleen, milloin tuli maali. Kello tais olla jo viis aamulla ennekö päästiin takasin guesthouselle.

Seuraavan päivän valjetessa valkeni Heikille myös krapulan perimmäinen luonne. Tarkotuksena oli lähtee Saithip Butterfly Gardeniin, joka on kuulemma Aasian isoin perhospuutarha. Meidän piti mennä sinne jo viime visiitillä Pattikselle, mutta Heikin darran takia ei menty. Eikä menty tälläkään kertaa. :D Lähdettiin kuitenkin lähempänä sijaitsevaan Underwater Worldiin, jossa on 100 metriä käytävää, jonka ympärillä uiskentelee kaloja ja muita mereneläviä. Paikka oli ihan hieno, vaikkakaan ei ehkä ihan hintansa (450 thb) arvoinen. Mestan kiersi läpi melko nopeesti. Oli kuitenkin kiva nähdä millasia ötököitä Thaimaan vesissä elelee, kun ei sukeltamassakaan tällä reissulla olla käyty.

Perjantaina päätettiin lähtee sinne perhospuutarhaan. Kolmas kerta toden sanoo. Taksin saaminen ei ollutkaan niin helppoa, koska kukaan taksikuski ei tiennyt kyseistä paikkaa. Yhdessä taksipaikassa häiskä otti puhelua jonnekin ja selvis, että koko perhospuutarhaa ei oo enää olemassa. Ehkä hiukan ketutti. Äijä suositteli meille sitten Suan Nong Noochia, ja sieltä löytykin ehkä Aasian pienin perhospuutarha. Kaiken lisäks just kun päästiin perille, alko sataan kaatamalla. Ollaan melkein kahden kuukauden reissun aikana nähty kuurosadetta kaks kertaa. Miks just nyt piti alkaa sataan?! Nähtiin sitten kolme eri perhoslajia. Jes. Onneks Nong Noochissa on paljon muutakin nähtävää. Löyty minieläintarhaa, thaimaalaista tanssiesitystä ja norsushowta, jossa norsut tekee jos minkämoisia temppuja. Parhaita oli tikanheitto ja futis- ja korispelit, mutta hienosti norsuilta onnistu myös keilaaminen, maalaaminen ja pyörällä ajo.

Perhosten missaamisesta aiheutuneen pettymyksen pysty illalla huuhtoon alas thaimaalaisella viinillä. Ilta sujui leppoisasti Doggystyle -suomibaarissa pelaten Neljän suoraa ja noppapeliä. Käytiin myös tsekkaamassa joku hämyinen yökerho.

Tänään lauantaina otettiin nokka kohti takaisin Bangkokia. Bussin sijaan hypättiin taksiin, joka hurautti Bangkokiin vajaassa kahdessa tunnissa. Hyvä valinta ottaen huomioon eilisillan aiheuttaman olotilan ja väsymyksen. Heikki kävi tänään vielä sovittamassa pukua räätälillä. Eipä siinä korjattavaa ollut.

Lisää kuvia löytyy jälleen täältä.

Koh Phayammmmmmmmmmmmmmm

Noniim. Pari viikkoa kulunut edellisestä päivityksestä. Aikaa on vietetty ehkä kaikkien aikojen letkeimmässä paikassa, Koh Phayamin saarella Andamanmerellä. Phayamin reissu alkoi tämän kuun elikkäm helmikuun alussa lennolla Bangkokista Etelä-Thaimaahan Surat Thaniin. Matkaseurueeseen kuului meidän lisäksi Pattayan pursiseura eli kuusi kappaletta iloisia veikkoja/veikottaria (ml. jo aiemmista tämän jatkokertomuksen jaksoista tutut Hannu ja Pena). Seurue saapui lentokentälle sopivasti 1min ennen lähtöselvityksen sulkeutumista, hivenen liikaa turhaa varmistelua oli siis vielä tässä alkuvaiheessa havaittavissa. Surat Thanista vuokrattiin lyhyen hotelliyön jälkeen porukalla minibussi ja kiidettiin aamuvarhaisella kohti Ranongin satamakaupunkia, jossa matkaväline vaihtui purteen. Paattiin lankkua pitkin noustessa tuli testatuksi Murphyn laki siltä osin, että matkalaukun kahvan on toki hajottava juuri laukun ollessa laiturin ja laivan välissä. Pena testasi. Onneksi vaatteet kuivuu näissä paisteissa kuitenkim nopeasti.

Koh Phayam lyhyesti: tosi pieni saari, ei autoja, pari pientä hassua tietä mopoja varten, enimmäkseen kuitenkin hiekkapolkuja, kaksi lahdenpoukamaa, joiden rannoilla bungaloweja, joissa sähköä vain about klo18-23. Bungalowiresorttien hoodeilla puiden katveessa riippumattoja. Paljon tyhjää hiekkarantaa, jossa vilistää pienenpieniä rapuja. Melko miellyttävä paikka siis.

Otettiin iisisti, majailtiin saaren kahdesta rannasta hiljaisemmalla; Aow Kao Kwai Bayssa, muutamassa eri bungalowiresortissa, joista parhaimpana Banana bungalows. Aivan mahtava paikka, jossa oli huippulia sapuskaa ja mukavaa porukkaa. Päivisin pötköteltiin bambulaveteilla Hippie Barissa, tyhjennettiin baaria banaani- ja ananas-sheikeistä, pelailtiin valepaskaa sekä kinkkiä ja kirmailtiin aina tarpeen tullen virkistävään meriveteen heittelemään frisbeetä. Hippie bar oli sympaattinen romulaudoista hiekan keskelle kyhätty rennosti ottamisen pyhättö. Päivisin aika hiljainen paikka, sillä mesta sijaitsee vähän piilossa. Henkilökunta koostuu lungisti ottavista thaikkurastoista. Safka, varsinkin paikan sweet & sour -kanahässäkkä oli nautinnollisen maukasta. Iltaisin vedettiin pitkiä ja täyteläisen täyttäviä firteerattuihin banaaneihin päättyviä illallisia Banana bungalowsin pikkuisessa raflassa. Ja aikaisin nukkumaan, jotta jaksoi taas seuraavana päivänä ottaa vielä rennommin.

Yhtenä päivänä tehtiin sukellus- ja snorklausreissu sukellusfirmaa pyörittävien sakujen kanssa pitkähäntäveneellä. Vedettiin saaren ympäri, Pena ja Ville teki pari sukellusta, me muut sukelluskursseja suorittamattomat vätykset keskityttiin snorklailuun. Ei ollut näkymät ihan niin maagisia kuin Koh Taolla 1,5 vuotta sitten, mutta ihan hauskaa puuhaa silti. Lukuunottamatta sitä, että merivesi oli paikoin aivan täynnänsä jotain jellyfish-meduusa-polttiais-paskoja. Ikävästi polttelivat. Tai oikeastaan tosi vähän, suorastaan huomaamattoman vähän, mutta ärsyttäviä homoja silti saamarin läpinäkyvät pallerot.

Reilun viikon saarellaolon jälkeen olisi ollut paluulento, mutta skipattiin se. Ei malttanut vaan lähteä pois noin letkeältä saarelta. Koko alkureissu vedetty aika kiireellä ja Phayamilla lekottelu oli kyllä mukavaa kontrastia sille. Muut siis lähti, joten jäätiin kaksin saarelle vielä jokuseksi päiväksi. Yhtenä iltana tuumattiin, että kai iltaelämäänkin voisi hivenen ottaa osaa, josko sellaista ylipäätään olisi tuolla hiljaisemmalla rannalla. Olihan sitä, Hippie Barissa oli ko. iltana isot bileet, jotka jatkui vissiin aamuun asti. Ei aavistustakaan kuinka myöhään ne meidän osalta jatkui. Neljäs bucketti oli vissiin liikaa. Paikka oli tupaten täynnä ja suomalaisiakin oli yllättävän paljon. Yhden Chai-nimisen rastan kanssa juttelin pidempään jostain tatskoista ja jostain. Vissiin. Sain napsia monenmonta kuvaa Chain hemmetin hienosta käsintehdystä korallinomaisesta sleevestä, josta tuli vähän inspistä omaankin seuraavaan kuvaan.

Kankkuseen meinasi kuolla. (Note to self: EI neljää ämpärillistä viinaa, jos krapulapäivänä on tiedossa kuuma bungalowi, jossa ei koko päivänä ole tuuletinta (sähkö poikki) tai suihkua (vesi poikki))

Vikana iltana saarella oli sattumoisin jonkin sortin vuosittain järkättävät festivaalit. Satamakylässä oli iso lava ja katu täynnä kojuja. Käytiin hetki siellä pyörimässä ja katsastamassa tanssiesityksiä sekä saaren kaunein tyttö -missikisat.

Vajaan parin viikon saarellaolon jälkeen paattiuduttiin maanantaina takaisin Ranongiin, siitä hulppealla yödösällä takaisin Bangkokiin. Vähän tyyris bussi (taisi olla jotain 15e naama) mutta oli kyllä sen arvoinenkin isoine ihka oikean nukkumisen mahdollistavine penkkeineen ja viltteineen.

Lisää kuvia löytyy täältä.