Noniim. Pari viikkoa kulunut edellisestä päivityksestä. Aikaa on vietetty ehkä kaikkien aikojen letkeimmässä paikassa, Koh Phayamin saarella Andamanmerellä. Phayamin reissu alkoi tämän kuun elikkäm helmikuun alussa lennolla Bangkokista Etelä-Thaimaahan Surat Thaniin. Matkaseurueeseen kuului meidän lisäksi Pattayan pursiseura eli kuusi kappaletta iloisia veikkoja/veikottaria (ml. jo aiemmista tämän jatkokertomuksen jaksoista tutut Hannu ja Pena). Seurue saapui lentokentälle sopivasti 1min ennen lähtöselvityksen sulkeutumista, hivenen liikaa turhaa varmistelua oli siis vielä tässä alkuvaiheessa havaittavissa. Surat Thanista vuokrattiin lyhyen hotelliyön jälkeen porukalla minibussi ja kiidettiin aamuvarhaisella kohti Ranongin satamakaupunkia, jossa matkaväline vaihtui purteen. Paattiin lankkua pitkin noustessa tuli testatuksi Murphyn laki siltä osin, että matkalaukun kahvan on toki hajottava juuri laukun ollessa laiturin ja laivan välissä. Pena testasi. Onneksi vaatteet kuivuu näissä paisteissa kuitenkim nopeasti.
Koh Phayam lyhyesti: tosi pieni saari, ei autoja, pari pientä hassua tietä mopoja varten, enimmäkseen kuitenkin hiekkapolkuja, kaksi lahdenpoukamaa, joiden rannoilla bungaloweja, joissa sähköä vain about klo18-23. Bungalowiresorttien hoodeilla puiden katveessa riippumattoja. Paljon tyhjää hiekkarantaa, jossa vilistää pienenpieniä rapuja. Melko miellyttävä paikka siis.
Otettiin iisisti, majailtiin saaren kahdesta rannasta hiljaisemmalla; Aow Kao Kwai Bayssa, muutamassa eri bungalowiresortissa, joista parhaimpana Banana bungalows. Aivan mahtava paikka, jossa oli huippulia sapuskaa ja mukavaa porukkaa. Päivisin pötköteltiin bambulaveteilla Hippie Barissa, tyhjennettiin baaria banaani- ja ananas-sheikeistä, pelailtiin valepaskaa sekä kinkkiä ja kirmailtiin aina tarpeen tullen virkistävään meriveteen heittelemään frisbeetä. Hippie bar oli sympaattinen romulaudoista hiekan keskelle kyhätty rennosti ottamisen pyhättö. Päivisin aika hiljainen paikka, sillä mesta sijaitsee vähän piilossa. Henkilökunta koostuu lungisti ottavista thaikkurastoista. Safka, varsinkin paikan sweet & sour -kanahässäkkä oli nautinnollisen maukasta. Iltaisin vedettiin pitkiä ja täyteläisen täyttäviä firteerattuihin banaaneihin päättyviä illallisia Banana bungalowsin pikkuisessa raflassa. Ja aikaisin nukkumaan, jotta jaksoi taas seuraavana päivänä ottaa vielä rennommin.
Yhtenä päivänä tehtiin sukellus- ja snorklausreissu sukellusfirmaa pyörittävien sakujen kanssa pitkähäntäveneellä. Vedettiin saaren ympäri, Pena ja Ville teki pari sukellusta, me muut sukelluskursseja suorittamattomat vätykset keskityttiin snorklailuun. Ei ollut näkymät ihan niin maagisia kuin Koh Taolla 1,5 vuotta sitten, mutta ihan hauskaa puuhaa silti. Lukuunottamatta sitä, että merivesi oli paikoin aivan täynnänsä jotain jellyfish-meduusa-polttiais-paskoja. Ikävästi polttelivat. Tai oikeastaan tosi vähän, suorastaan huomaamattoman vähän, mutta ärsyttäviä homoja silti saamarin läpinäkyvät pallerot.
Reilun viikon saarellaolon jälkeen olisi ollut paluulento, mutta skipattiin se. Ei malttanut vaan lähteä pois noin letkeältä saarelta. Koko alkureissu vedetty aika kiireellä ja Phayamilla lekottelu oli kyllä mukavaa kontrastia sille. Muut siis lähti, joten jäätiin kaksin saarelle vielä jokuseksi päiväksi. Yhtenä iltana tuumattiin, että kai iltaelämäänkin voisi hivenen ottaa osaa, josko sellaista ylipäätään olisi tuolla hiljaisemmalla rannalla. Olihan sitä, Hippie Barissa oli ko. iltana isot bileet, jotka jatkui vissiin aamuun asti. Ei aavistustakaan kuinka myöhään ne meidän osalta jatkui. Neljäs bucketti oli vissiin liikaa. Paikka oli tupaten täynnä ja suomalaisiakin oli yllättävän paljon. Yhden Chai-nimisen rastan kanssa juttelin pidempään jostain tatskoista ja jostain. Vissiin. Sain napsia monenmonta kuvaa Chain hemmetin hienosta käsintehdystä korallinomaisesta sleevestä, josta tuli vähän inspistä omaankin seuraavaan kuvaan.
Kankkuseen meinasi kuolla. (Note to self: EI neljää ämpärillistä viinaa, jos krapulapäivänä on tiedossa kuuma bungalowi, jossa ei koko päivänä ole tuuletinta (sähkö poikki) tai suihkua (vesi poikki))
Vikana iltana saarella oli sattumoisin jonkin sortin vuosittain järkättävät festivaalit. Satamakylässä oli iso lava ja katu täynnä kojuja. Käytiin hetki siellä pyörimässä ja katsastamassa tanssiesityksiä sekä saaren kaunein tyttö -missikisat.
Vajaan parin viikon saarellaolon jälkeen paattiuduttiin maanantaina takaisin Ranongiin, siitä hulppealla yödösällä takaisin Bangkokiin. Vähän tyyris bussi (taisi olla jotain 15e naama) mutta oli kyllä sen arvoinenkin isoine ihka oikean nukkumisen mahdollistavine penkkeineen ja viltteineen.
Lisää kuvia löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti