Phnom Penh

Eilen lauantaina kierreltiin Central Marketilla ja Russian Marketilla. Ensimmäisestä löytyi hyvä vyökoju, jonka myyjämies oikein mittasi vyön oikean pituiseksi ja sen mukaan pisteli siihen reikiä. Lopuksi äijä tarjoutui laittamaan vanhaan vyönsolkeen uuden vyön taalan hintaan. Loistavaa palvelua. Russian Marketilla myydään nettilähteiden mukaan Kambodzassa valmistettuja merkkivaatteita, joissa on joku pieni (huomaamaton) valmistusvirhe, minkä vuoks niitä ei voi myydä rikkaille länkkäreille Euroopassa ja muualla. Torilta olis saanut jos minkälaista vaatetta, mutta mukaan tarttui kuitenkin H&M:n paita. :D Ylläri.

Markkettikiertelyjen lomassa käytiin tutustumassa myös Tuol Slengin kansanmurhamuseoon eli koulurakennukseen, joka muutettiin 1975 Pol Potin määräyksestä vankilaksi. Neljän koulurakennuksen luokkahuoneet muutettiin vankikopeiksi, ja siellä pidettiin/kidutettiin vuosina 1975-1978 arvioiden mukaan noin 20 000 vankia, ennen kuin ne vietiin Cheung Ek:iin tapettavaksi. Ilmeisesti vain kahdeksan ihmistä selvis hengissä tästä vankilasta. Kommunistisen punakhmer-hallinnon aikana Phnom Penh tyhjennettiin lähes täysin ja ihmiset lähetettiin maaseudulle töihin. Kaiken kaikkiaan yli miljoona ihmistä tapettiin tai kuoli nälkään tai tauteihin (sairaanhoito käytännössä ajettiin alas), ja tappolistalla oli virkamiehiä ja muita isoja herroja, opettajia, munkkeja, työläisiä... Museossa oli vankisellien lisäks nähtävillä valokuvakokoelma tapetuista miehistä, naisista ja lapsista sekä kuolemaa tekevistä ihmisistä. Pääkallojakin oli vitriinissä. Käytiin kattoon myös jotain videoo, missä joku mummeli selittää sukulaisistansa, mutta se ei ollu kovin tapahtumarikas video se.

Tänään ohjelmalistalla oli sitten tuo Cheung Ekin Killing Fields -tappomesta. Stupa (pyhä torni) täynnä pääkalloja, leukaluita, muita luita, tapettujen vaatteita... Joukkohautoja oli muutamia nähtävillä, tosin ihmisiä niissä ei ollu. Kuuluisa lastentappamispuu, jota vasten vauvat hakattiin kuoliaaks, nökötti siä myös. Vauvat ja lapsethan piti myös lahdata, ettei ne myöhemmin kostais punakhmer-häiskille. "Clearing grasses, it shall dig its entire root off." Tässäkään mestassa ei voinu välttyä lapsikerjäläisten korviariipiviltä "give me money, lady, one dollar" -huudoilta. Teki mieli sanoa, että etkös lapsi näe tuota uhrien muistolle tarkoitettua kylttiä, jossa lukee "Be quiet, please". Tässäkin mestassa sai käydä pällistelemässä videota, joka oli vähän mielenkiintosempi kuin edellisessä paikassa.

Mahdutettiin samalle reissulle myös visiitti ampumaradalle. Heikki olis halunnut ampua uzilla, mutta paikassa oli aseesta vaan joku venäläinen jäljitelmä, joka kuulemma jumitti usein. Miehet tarjosivat AK-47:aa, mutta  Heikki on kuulemma saanut jo "tarpeekseen rynkyllä ampumisesta." Otettiin sitten joku toinen konepistooli, jonka nimi ei ihan selvinnyt meille. Mutta ihan hauska sillä oli ammuskella. :) Tosin oli hieman kallista lystiä: 30 panoksen lipas maksoi 50 dollaria. Noh, tulipahan testattua sekin huvitus. Ennen radalle menoo oltiin googleteltu, että sieltä pitäis löytyä asetta jos jonkinmoista. Paikanpäällä huomattiin, että valikoima oli  entisestäänkin huonontunut ja hinnat oli noussut jonkin verran. Huhujen mukaan maalitauluksi saisi ostaa lehmän, kanan tai ankan. Vähemmän yllättäen radan vierestä löytyi pieni kana- ja ankkafarmi.

Lisää kuvia näistä ja muun muassa Phnom Penhin Night Marketilta löytyy Picasan albumista.

Huomenna otetaankin sitten jo lento takaisin Thaimaahan, ja lähdetään vähän isommalla porukalla pötkötteleen palmupuun alle. Aivan liian vähän aikaa oli Kambodzassa kiertelyyn, tännekin pitää joskus vielä tulla uudestaan.