Vauhdilla Vientianeen

Pattayan visiitti jäikin odotettua vielä lyhemmäksi, kun hypättiin bussiin kohti Laosin rajaa jo sunnuntai-iltana aika ex tempore ja navigare necesse est. Aateltiin että lienee mukavampaa vetästä 12h bussimatka yövuorolla sen sijaan että tuhlais päivän dösässä istumiseen, vaikka meillä olikin yö maksettu jo hotelliin. Samalla saatiin aikataulut natsaamaan Hannun ja Penan visarunin kanssa (Thaimaan nerokas byrokratia siis vaatii että käy säännöllisesti rajan takana pyörähtämässä jotta saa taas lisäaikaa olla Thaimaassa) ja olemaan Vientianessa perillä samoihin aikoihin.

Bussilippuja syrjäseltä Pattaya-Nong Khai -reitin lähtöasemalta kysellessä selvisi että kaikki illan vuorot on täynnä paitsi yksi joka lähtisi 1,5h päästä. Varmisteltiin moneen kertaan että onhan siin bussissa sitte vessa, ettei tartte housuja liata. Ohan se nyt varma että ton pitusella matkalla iskee taas kaikki mahamyllytykset päälle ja muutenkin mulla oli vielä baari-illan jälkitauti hivenen päällänsä. Otettiin liput ja samalla tajuttiin että mun luurin kello oli itse asiassa puoli tuntia jäljessä, joku oli vissiin mennyt sörkkimään sitä kännipäissään, en tiä kuka saakeli! Jäätävällä kiireellä mopotakseilla takas hotellille pakkaamaan kamat ja checkouttaamaan. Checkout-proseduurien kestäessä tuskasen kauan sain onneksi samalla säädettyä hotlan tädin heittämään meidät asemalle autolla. Ei siis tarvinnut rinkat selässä lähteä mopotaksin kyytiin ja mahdollisesti repeytymään 34 osaan rinkan remmin tarttuessa vastaantulevaan ajoneuvoon jne...

Ja olihan se ihan letkeä bussimatka, paikat oli vippipaikat viltin kera joten tuolilla pystyi jopa nukkumaan. Aamuseiskan pintaan maanantaina linjuri saapui Nong Khaihin, josta Laosin raja oli tuktuk-kyydin päässä. Oli muuten jopa vähän viilee ilma ja tuktukin kydissä tuli jopa vähän kylmä. Koska oltiin lähetty nin kiireellä, ei keritty kunnolla ottamaan selvää rajahässäköistä eikä meillä ollut taaloja Lao-viisumia varten (maksoi 35usd). Hommat hoitui kuitenkin ostamalla palvelua thaimaan puolelta visahäslereiden toimistolta: pakettiin kuului paperit valmiiks täytettyinä, pinkka taaloja ja kyyti rajalta Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Ilman tota pakettia oltais varmaan joitain euroja säästetty mutta hyvä näinkin. Rajalla jonotellessa vierähtikin sitten pari tuntia.

Vientianessa otettiin viihtyisä huone joka oli tosin semikallis, koska huoneeseen kuului myös oma keittiö. Vientiane tuntui heti sopivan letkeältä mestalta. Asukkaita vissiin joku parikolmesataa tuhatta, liikenne huomattavasti thaimaata hidastemposempaa ja rauhallisempaa. Pidän.





Päivemmällä treffattiin Hannu ja Pena ja ruvettiin miettimään mitä tekis. Alkuun mentiin Mekong-joen varrelle ajatusena ottaa parit juomat ja kahtella auringonlaskua. Mekong oli melko kuivana ja maansiirtokoneet jylläs siinä nenän edessä, en tiä mitä ne rakentaa ja myllää. Yritettiin tilata viskikolaa porukalle, mutta saatiin kukin lasi puolitäynnä lao-ponua. Hivenen oli tujakkaa... Auringon laskettua otettiin suunnaksi keilarata ja käytiin viskelemässä palloja ja maistelemassa paikallista olutta beerlaota. Loppuilta kului mekongin varrella jossain 4. kerroksen kattobaarissa pohtien visaisia moraalisia dilemmoja. Baarit menee täällä puoliltaöin kiinni joten ei joutunut onneksi liikaa juopottelemaan.



Tänään tiistaina ollaan lähinnä pyöritty kaupungilla tsekkaamassa markkinoita ja jossain riemukaaren tapaisellakin piipahdettiin. H&P päättikin lähteä jo tänään takaisin Pattikselle, vissiin tykkäävät minibussissa istumisesta. Meillä ei oo ainakaan ihan heti kiirettä mihinkään, ja ollaan ainakin pari yötä nyt tässä hotlassa. On tullut reissattua vähän turhan hektisesti tää alkumatka.



Lidää kuvia löytyy ja kerääntyy vastedeskin tänne.