Kyläilyä

Keskiviikkona 20.1. otettiin sleeper-bussi Vientianesta Pakseen. Lippuja ostaessa ei ollut ihan täyttä varmuutta mitä "sleeper" tässä tapauksessa tarkoittaa, mutta oletettiin sen olevan sängyillä varustettu dösä kun oltiin semmoisista kuultu ja hintakin oli vähän tavallista korkeampi (n.14e naama). Illansuussa bussifirman tuktuk tuli noutamaan hotlalta (kuului hintaan) ja ajoi parin korttelin pähän, jossa odotti bussi. Ei sänkybussi, ei edes vippibussi vaan perusrämä lao-onnikka. Katteltiin että NJOOOH ei kai siinä jep jep. Koko bussiin kerättävä matkustajaporukka pyöritteli hetken epäuskoisena päitään kunnes selvisi, että tällä mennään vaan bussiasemalle asti, jossa punkkakiesi odottaa. Noniih. Petilinjuri olikin sitten melko massiivisen kokoinen ilmestys. Punkat ei sitten ollu ihan niin massiiviset. Kyllä siinä nukkumaan mahtui jalat koukussa ja pareille tuo on sinänsä ihan mukava matkustusmuoto. Yksin matkustavat saa sen sijaan nukkua lusikassa kapeassa sängyssä arvotun partnerin kanssa. Meillä oli muuten sattumalta vastapäisessä punkassa jotain tamperelaisia rokkihanuja. Matka kesti vissiin jotain 10h ja ihan ok nukutun yön jälkeen aamulla herätyksen tarjosi Lao-iskelmä, johon joku paikallinen lauleli karaoket päälle. Aamujamit on aina paikallaan.



Paksessa ei kauaa kupattu, vaan jatkettiin heti aamusta sivuvaunumopedilla toiselle bussi-asemalle ja hypättiin paikallisdösään kohti Tad Lo:n kylää. Bussi oli odotetusti kunnon rotisko, joka juuri ja juuri jaksoi ylämäet, mutta matka oli yllättäen mitä mukavin! Tommosille muutaman tunnin matkoille noi paikallisbussit on aivan ylivoimanen valinta, "linja-autossa on tunnelmaa"... Bussin lipunmyyjätäti hääsi jonkun paikallisen pikkutytön bussin parhailta paikoilta ja pakotti meidät siihen tilalle :D Laosissa tiedetään mitä on vieraanvaraisuus. Paikat siis kuskin takana, jalkatilaa yllin kyllin että voi oikeen röhnöttää, tuuletus pelaa kun kuskin ikkuna on ainoa bussissa auki oleva, maisemia voi tiirata suoraan tuulilasista jne. Toki sieltä varmaan lentää ekana uloskin kun bussi törmää johonkin... Matkalla nähtiin yksi ojassa oleva bussi, oli törmännyt mopoon, ei tietoa tuliko ruumiita. Viereisille paikoille sattui harvinaisen hyvin englantia haastava lao-ukkeli. Sanoi menevänsä ihan lähelle Tad Lo:n kylää omaan kyläänsä. Kun saavuttiin äijän kylän kohdalle, tajuttiin, että se kylä todellakin on hänen OMA. Jäbä osoitti perus-lao-olkimajojen keskellä olevaa ihan oikeaa ja hulppeaa taloa ja virkkoi "that's my house, enjoy your time in tad lo!". Varmaan joku kylän pomo tms.



Tad Lo:n kylässä otettiin huone ekasta kohdalle osuneesta guesthousesta. 70000kippiä per yö (kuutisen eekulia), ei paha, vaikka kylästä saiskin halvimmillaan ihan pariin egeen huoneen. Kylä oli todella sympaattinen paikka, jossa lehmiä, jättimäisiä röhnö-emakoita, pieniä possuja, kanoja, kotieläimiä ja muita elikoita pyöri joka puolella. Ja lapsia. Ei jumaliste kun oli paljon pikkukillejä siellä. Melkoisella tahdilla sikiävät tuossa kylässä. Sabaidiita sai vastailla ympärillä kirmaileville apupyörämiehille (no ei niillä kyllä pyöriä tai apupyöriä ollu, mutta olivatpahan vaan apupyörämiesten ikäisiä) ja pikkutytöille alinomaan. Huippulia.



Tad Lo sijaitsee joen tai oikeastaan kosken (onko näillä jokin eksakti määritelmä ja/tai ero?) kupeessa, joten vesiputouksiakin löytyy. Vuokrattiin jälleen pärrä alle ja lähdettiin etsimään kauimpana sijainnutta putousta, Tad Suong. Parin risteysarvonnan ja 10km ajon jälkeen vastaan tulikin kylä. Päristeltiin kylän läpi ja tien päässä seisoskeli kolme pikkukilliä. Mukulat viittoili innokkaasti jyrkkää polkua kohti ja ymmärrettiin että siellä lienee vesiputouksen yläjuoksu. Periltä löytyikin jylhä kallionkieleke josta vesi virtasi alas sekä pari kallioon muodostunutta allasta. Muksut vetäs munasilleen ja laittoivat kunnon uimahyppyshown pystyyn. En tiedä kieltääkö Suomen tai Laosin laki vieraiden alastomien lasten kuvaamisen, mutta napsastiinpa pari kuvaa kuitenkin.



Takastulomatkalla pysähdyttiin toiseen kylään, jonka kohdalla oli jälleen lauma kakaroita huutelemassa että täältä löytyypi putous heh juum! Siellä oli siis putouksen alajuoksu. Lähdettiin jalkaisin seuraamaan parin mukulan jengiä. 20 minuutin kivikoissa ja ja metiköissä pomppimisen jälkeen päästiin melko kuivassa kunnossa olevalle alajuoksulle. Pojat näytti kallioaltaan johon pystyi hyppimään parimetriseltä kalliolta. Hivenen hasardilta näytti ja kommunikaatio ei pelannut ihan niin hyvin että olisi ihan täyttä varmuutta altaan syvyydestä tai pinnan alla töröttävistä lohkareista. Pikkupojat hyppeli altaaseen ja muistelin, että meidän sairausvakuutus korvaa myös ambulanssilennot, joten päätin hypätä perässä :D Parin hypyn jälkeen lähdettiin kävelemään takas mopolle ja ennustajalahjoillani tiesin, mitä pojilla oli mielessä. "MONEY!" alkoivat huutelemaan perkeleet. Noh, tokihan hyvästä opastuksesta voi pientä vaivanpalkkaa maksaa ja oli kyllä hauska kokemus tuo kalliohyppely.



Tad Lo:n kylässä ei sinänsä ole oikeastaan mitään muuta kuin paikallisten bambuhökkeleitä, eläin- ja lapsilaumoja ja pari guesthousea sekä bungalow-resorttia. Yllättäen backpackereita ei ollut mestoilla nimeksikään, vaikka nyt on vissiin jossain määrin high season päällänsä. Kaikki reppureijot ja muut rastanaamat jatkaa Paksesta suoraan 4000 islandsille, joten tuo Tad Lo on vähän tuommoinen piiloon jäävä helmi. Paitsi niin, on siellä norsuleita! Kaksi kärsäkeijoa könsikästä. Elefanttia siis. Siispä oli pakko testata se ainoa aktiviteetti, joka kylästä putoustrekkailun lisäksi löytyy ja käytiin norsuajelulla. Istuttiin korissa Munma-norsun selässä ja mentiin norsukuskin ohjastamana about 1,5h lenkki läpi metsiköiden, jokiylitysten ja kylien. Ja hyvinhän tuo elikko tuntui selviytyvän maastosta kuin maastosta. Jopa paremmin kuin legendaarinen mtlbv.



Iltaelämää Tad Lo:ssa ei käytännössä ollut, kaikki (ne pari raflaa mitä siellä guesthousejen yhteydessä edes on) menee kiinni iltakybältä viimeistään. Oli kuitenkin mukava istuskella pitkillä illallisilla muutamat beerlaot kitaten (on muuten siitä erikoinen kalja, että se ei maistu ihan paskalta, vaan aika hyvältä jopa), sirkkojen sirinää ja kosken kohinaa kuunnellen.

Hauskana kuriositeettina Tad Lo:n kylää osoittavan kyltin vieressä on iso plakaatti jossa seisoo "Crimeless village". Tommosia kylttejä pitäis olla Suomessaki ni loppuis rikokset heti.

Tänään Sunnuntaina otettiin paikallisbussi takas Pakseen. Pienoisella tuurituksella saatiin aiemmin varattua melkosen ylellinen hotellihuone hyvinkin halpaan hintaan. Pienen Paksessa pyörimisen jälkeen hypättiin ekaan maholliseen kyytiin, joka oli viimeisiään vetelevä sivuvaunulla varustettu mopedi, kuskinaan Paksen tomuntäyteisessä ilmassa hiekapuhallettu ukkeli. Hotellin portinvartijat ja piccolot katteli vähän pitkään ja huvittuneina kun saavuttiin paikalle ja olihan siinä ehkä vähän "kaupungin halvin ja kälysin kyyti - kaupungin pramein hotelli"-asetelmaa...