Tomu-Pakse ja rajan ylitys

Tänään aamulla jatkettiin matkaa jälleen Lao Airlinesin siivin Paksesta Siem Reapiin eli Kambodzaan. Haikeilla mielin jätin Laosin, koska siellä on ollut niin helmee ja pari viikkoa ei millään riitä edes parin kaupungin tutkailemiseen. Tämän Aasia-reissun piti olla se vuosisadan über-reissu, mutta kyllä tässä täytyy jo alkaa suunnitteleen seuraavaa reissua ja seuraavaa Laosin matkaa. Laosissa pari viime päivää hengailtiin siis Paksessa, jossa ei varsinaisesti ollut mitään nähtävää tai tekemistä. Kierreltiin muutamat torit läpi ja pulahdeltiin hotellin uima-altaassa. Hotelli oli joku kiinalaisten ja thaimaalaisten bisnesmiesten mesta, jossa kaikki hinnat oli Thaimaan bahteissa. Hotellin ulko-ovelta hotellin porteille oli sen verran matkaa, että sen sai halutessaan taittaa golf-autolla. 12€/naama/yö oli aika matkabudjetin ylärajoilla, joten tästä eteenpäin otetaan ehkä vähän halvempia yöpaikkoja.

Pakse oli melko tomuinen paikka, mutta onneksi sieltä sai kätevästi lennon Siem Reapiin. Saatiin säästettyä arvokasta aikaa ja istumalihaksia, kun ei tarvinnut säätää busseilla maarajan kautta. Kambodzan viisumin saaminen Siem Reapin lentokentällä oli huomattavasti helpompaa kuin mitä Laosin viisuminen saaminen oli Thaimaan rajalla. Tuolloin jouduttiin venaileen pari tuntia raja-asemalla papereiden käsittelyä, mutta nytten homma houtui 20 sekunnissa. Unohdettiin vaihtaa taaloja etukäteen (täällä, kuten myös Laosissa, USA:n dollarit kelpaavat maksuvälineenä), mutta niitäkin sai nostettua automaatista ennen viisumitiskiä. Jo lentäkentällä huomasi heti, että englantia puhutaan täällä huomattavasti sujuvammin kuin Laosissa, vaikka kuviteltiin asian olevan juuri toisinpäin. Kuvia Paksesta ja täältä tulee myöhemmin kun keretään laittaan nettiin.