Lego-ukkoja, veneilyä ja kipuamista vuorelle

Koeviikko oli nopeesti oli, koska meillä molemmilla oli tosiaan vaan yks tentti varsinaisella koeviikolla. Heikin psykologian tentti oli pelkkää monivalintaa, joten vaikka kokeeseen ei olis lukenut yhtään, pysty vaan arpoon jonkun vastauksen. Mun kehitysmaapolitiikan tentissä piti kirjottaa viisi esseetä, ja aikaa kokeen tekemiseen oli 1,5 tuntia. Ei siinä ajassa kauheen pitkiä esseitä kerennyt kirjottaan, mutta todennäköisesti täällä ei kovin pitkiä vastauksia vaaditakaan.

Perjantaina oli hyvä heti tentin jälkeen suunnata Souliin viettään Julion synttäreitä. Itaewon  (이태원) on kyllä paras paikka Soulissa syödä meksikolaista ruokaa, siellä on tullut käytyä muutamaan otteeseen. Itaewon on siis Soulin turistikeskittymä, jossa sijaitsee myös jenkkisotilaiden tukikohta. Illallisen jälkeen siirryttiin jonnekin salsa clubille tanhuaan, mutta ei se salsa tuntunut luonnistuvan muutakun latinoilta. Ilta päättyi tietenkin Hongdaen (홍대) yöhön, missä muiden tanhutessa Go Gos -klubilla, Heikki kävi kurkkaamassa viereisessä baarissa Rock Tigers -nimistä bändiä. Oli kuulemma todella hyvä rockabilly-bändi, vai pitäisiko sanoa kimchibilly. Kimchi on siis korealainen kansallisruoka, jota kaikki korealaiset suorastaan jumaloi. Tuntuu, että kaikki täällä liittyy jotenkin kimchiin, eli rockabillyäkin kutsutaan siis kimchibillyksi.

Bilettämisen jälkeen muutoin viikonloppu vierähti luonnonhelmassa, tai ainakin osittain. Käytiin vielä uudestaan kurkkaamassa Yongsanin (용산) aluetta, missä aikaisemmin käytiin ihailemassa elektroniikkavermeitä. Tällä kertaa suunnattiin johonkin metroaseman vieressä olevaan ostoskeskukseen, jonka sisäpihalta löydettiin sattumalta joku lego-esittely ja legojen rakennusmesta. Kaikenlaista hienoo ne oli sinne väsänny.

Yongsanista suhautti metrolla nopeesti Yeouinaruun (여의나루), mikä sijaitsee Hangang-joen varrella. Joen rantaan omaperäisesti nimetty Hangang-puisto oli melko kansoitettu, koska tänä viikonloppuna lämpötila nousi ensimmäisiä kertoja semmosiin lukemiin, että päiväsaikaan ulkona tarkenee t-paidalla. Puisto on suosittu paikka viettää picnickiä, tehdä pyörälenkkiä, rullaluistella tai vaikkapa lennättää leijaa. Joella voi harrastaa myös kaikenlaista vesiurheilua, ja joku siellä näytti vesiskootterilla pörhältävänkin. Päätettiin itekkin vuokrata muutaman euron tuntimaksua vastaan Lespo-merkkinen tandem-pyörä, jolla oli mukava polkee joen rantaa pitkin kuikuillen mitä kaikkee sieltä löytyy.

Illan hämärtyessä lähdettiin paatteileen Han-joelle. Otettiis siis reilu tunnin kestävä paattireissu Yeouinarusta Jamsiliin (잠실). Matkan varrella näky näin pimeellä  hienot kaupungin valot ja monet valaistut sillat. Netistä olin lukenut aiemmin, että matkalle osuis myös Banpo-silta, joka on maailman pisin siltasuihkulähde monine led-valoineen, ja siksi myös päässyt Guinnessin ennätystenkirjaan. Ehkä se siinä matkalla oli, mutta ainakaan just sinä päivänä ei ollut suihkulähde päällä. Joella järjestetään myös erilaisia teemaristeilyjä, ja matkalla vastaan tuli muun muassa Pirates of the Caribbean -paatti.

Soul on siitä hieno kaupunki, että kaiken vilinän ja hälinän keskeltä voi löytää rauhallisia puistoja tai vuoria missä hengailla. Sunnuntaina päätettiin kivuta Soulin itäosassa olevalle Achasan-vuorelle (아차산), joka näytti olevan superuusiin ja kalliisiin urheilukuteisiin varustautuneiden korealaisten keskuudessa suosittu trekkauspaikka. Ihmisiä poikkelehti poluilla ja mettässä sinne sun tänne, ja osa oli pysähtynyt kalliolle lepään ja katseleen maisemia. Ja maisemat olikin todella hienot, varsinkin vuoren huipulla, missä vilinääkin oli vähemmän ja hiljaisuudessa sai tuijotella Han-jokea ja miljoonia taloja ja autoja alapuolella. Vuorelle johtavat polut ei ollut kauheen haastavia kivuttavia, eikä vuorikaan ollut kuin 287 metriä korkea. Valittiin juuri tää vuori jokusen kymmenen Soulissa olevan trekkausvuoren joukosta, koska meillä ei ollut Soulissa majaillessa urheiluvaatteita mukana, ja tälle vuorelle oli helppo kivuta. Täytyy tässä vielä myöhemmin lähtee kansallispuistossa käymään liikuntavaatteiden kera, ja kivuta jollekin vähän haastavammalle ja isommalle vuorelle.

Ja lisää kuvia täällä.

Kevät tulloo ja koeviikko etenee

Kyllä tässä sitten on tullut opiskeltua viime päivityksen jälkeen, kuten lupasin. Virallisesti tenttiviikko alkaa huomenna, mutta vaihtareilla on ollut tenttejä jo edellisellä viikolla. Current Issues in Korean Society -kurssin tentin sai tehdä kotona, mikä oli aika huippulia. Piti kirjottaa pari esseetä Korean yhteiskuntakehitykseen tai populaarikulttuuriin liittyen. Korean kielen tenttikään ei ollut ihan mahottoman vaikee; sen teki vajaassa puolessa tunnissa. Piti osata kirjottaa kaikki kirjaimet, kirjottaa opettajan sanelemat sanat ja täydentää dialogia "Mikä on nimesi?"- ja "Hauska tavata" -fraaseilla. Tällä viikolla mulla on vielä kehitysmaapolitiikan tentti ja Heikillä psykologian koe. Historiasta ei oo koetta ollenkaan, kun meidän pitää myöhemmin pitää suomalaisvoimin korealaisille tunnin esitelmä Suomen historiasta.

Opiskelu täällä painottaa enemmän esitelmien ja referaattien tekoa kuin Suomessa. Kehitysmaapolitiikassa oon jo pitänyt yhden esitelmän kehitysmaiden valtionrakennusprosessista, ja tänään pidin Korean yhteiskunta -kurssilla Korean sotaa edeltävistä tapahtumista esitelmän. Toukokuun aikana on vielä ainakin kaks esitelmää pidettävänä, mukaan lukien tuo historian esitelmä. Korean yhteiskunta -kurssilla on lisäksi pitänyt väsätä pari referaattia ja lisää on tulossa, ja lopputyötäkin pitäis kirjottaa varmaan joskus. Hommaa kyllä riittää vielä, mutta hauskanpitoa ei toki tule unohtaa.

Viime viikolla kuultiin ikäviä uutisia, nimittäin blogissa aiemmin mainittu alakerran tarkastajasetä, Mr. Joe, sai kenkää. Huhut kertoo, että se olis pyörinyt täällä naisten kerroksen suihkutiloissa naisten suihkutellessa. Toisenlainen huhu kertoo, että tarkastajasetä olis oikeelta ammatiltaan englannin opettaja, joka vaan kyllästy työskenteleen täällä. Ensimmäinen huhu pitänee paikkaansa. Mr. Joe oli hauska setä, joka kommentoi asioita omalla tavallaan, ja keksi aina jotain uutta mistä sai olla ihan ihmeissään, että mitäköhän tuo nyt taas meinaa. Kaipaamaan jäämme.

Viikonloppu hurahti silmissä taas Soulissa palloillessa. Käytiin tsekkaamassa Dongdaemunin shoppailualuetta ja Yongsan Electronics Markettia. Sieltä sais ostettua minkälaista elektroniikkaa ja musisointivälinettä mitä vaan voi kaivata. Kauppoja on noin 5000 useammassa eri rakennuksessa ja monessa eri kerroksessa. Lähinnä tuli kiinnitettyä huomiota kameraosastoon, jossa tuli hypisteltyä kaikenmoisia järjestelmäkameroita. Hinnat on suunnilleen sata euroo halvempia kuin mitä Suomessa saa pulittaa vastaavista laitteista. Silti vähän mietityttää, kun täältä ostettuihin kameroihin ei saa maailmanlaajuista takuuta. Joten kameran hankintaa pitää varmaan lykätä siihen asti että pääsee Suomen maankamaralle.

Tänään saatiin kouraan Kiinan viisumit. Jihuu! Enää reilu kaks viikkoa lähtöön. Viisumit hoidettiin yliopiston matkatoimiston kautta, vaikka tulihan se hieman kalliimmaksi kuin lähtee itte Souliin Kiinan lähetystöön täyttään papereita. Säästettiin silti paljon vaivaa, kun ei tarvi matkustaa Souliin asti, ja hyvällä säkällä siellä lähetystössä ei edes puhuttais sanaakaan englantia kun nettisivutkin on vaan kiinaks ja koreaks. Täytyy vaan toivoo, että Aasiaa pelottavasti lähestyvä Islannin tuhkapilvi ei pilaa suunnitelmia.

Tässä vielä kuvia campuksen keväästä. Lisää kuvia Suwonista, ruokatorilta ja Soulista täällä.

Party after party

Viikonloppuna ei oikein kerenny tekeen muuta kun bilettään. Perjantaina lähdin Essin ja mun kämppiksen Meiken kanssa Souliin viettään shoppailupäivää. Palattiin takasin Suwoniin joskus vähän ennen puoltayötä, ja päätettiin mennä yksille lähibaari Rexiin kun kerta kaikki muutkin oli siellä. Noh, eihän se tietty jääny vaan yhteen kaljaan, ja lähdettiin vielä Suwonin asemalle pistään jalkaa koreaks tanssiklubi Taolle.  Long islandejen ja tequilojen jälkeen lopulta maltettiin mennä nukkuun puol seiskan aikaan aamulla. Ysiltä pomppasin... krhm... virkeenä ylös, ja lähdettiin Current Issues in Korean Society -kurssin kanssa Souliin vieraileen kansallismuseossa. Noin 40 minuutin bussimatka Souliin oli ehkä tähän astisista matkoista hirvein: aivan täyteen ahdettu bussi, jossa ei saanu istumapaikkaa, ja koko matkan piti arpoo, että yrjöönkö tähän vai enkö. Kansallismuseo oli aika samanlainen kun mitä varmaan joka ikisessä maassa: jotain kiven- ja ruukunpalasia ja savikippoja, jotka ei krapulassa ja väsyneenä tuntunut niin hirveen viehättäviltä. Nojoo, oli ne oikeesti vähän hienompia kuin jossain muualla, mutta silti.

Yleensä tän kurssin kanssa on kai menty tsekkaan Koreoiden raja-aluetta, mutta me ei menty kun se ei kai nyt oo niin turvallista, tai jotain. Päiväretkeen kuului sitten korealainen Cactus Flower -teatteriesitys jossain kellariteatterissa. Esitys oli todella hauska, vaikkakaan korean kieltä en vielä osaakaan paria sanaa enempää. Korealainen draama on vähän ylitseampuvampaa kuin suomalainen, ja miehet esitettiin jotenkin vähän naisellisemman olosina (tosin kyseessä oli komedia). Sama fiilis tuli myös illalla professorin järjestämissä pippaloissa, missä tietenkin laulettiin karaokee, ja korealaiset pojat laulo pelkästään hitaita rakkauslauluja, ja laulo muuten hyvin. Proffa toi pippaloihin myös miespuolisia kavereitaan, jotka nekin laulo vaan balladeja. Oltiin siis Sinsassa jossain vähän ranskalaistyyppisessä pikkuravintolassa, jossa proffa tarjos meille boolit ja ruuat. Kovasti se myös lupas, että illan paras laulaja, tanssija ja boolinjuoja saa kurssista automaattisesti A+:n. Heh, just joo. Jossain vaiheessa proffa pisti myös boolimaljan kiertoon ja pakotti kaikki juomaan suoraan boolimaljasta. :D Joku korealainen sankaripoika sit tietty kaato valkoselle paidallensa ne boolit... Tällä viikolla on sit tullu juotua kolmena päivänä, oliskohan se tarpeeks? Huomenna kyllä opiskelen. Ehkä.

Tänään käytiin tsekkaamassa ensimmäistä kertaa tässä yliopiston lähellä olevaa ruokatoria, josta saa kaikenlaista hedelmää ja merenelävää. Ainakin näin sunnuntaina siellä oli mukavan rauhallista.

Onpa tässä tullut myös ostettua lentoliput Kiinaan, joten Pekingissä kävästään  toukokuussa kattomassa Kiinan muuria ja muuta nähtävyyttä.

Kuvia lisää täällä.

Hauhau-lihaa ja sotahistoriaa

Jälleen on viikko vierähtäny edellisestä kirjotuksesta, niin vois jotain rustailla. Täällä Suwonissa alkaa nyt todenteolla oleen kevättä rinnassa, kun aurinko vaan jaksaa paistaa ja ulkona tarkenis päiväsaikaan hyvin hupparilla tai kesätakilla.

Alkuviikosta kävi semmonen iloinen sattuma, että saatiin meidän passit takasin maahanmuuttovirastosta. Sieltä yritettiin soittaa meille monena päivänä, ja joka kerta soittaja oli eri. Ja joka ikinen kerta puhelu meni suunnilleen näin: "zingzangwonsunplaaplaaplaa" "Do you speak English?" "Oh nooouuuu!", ja lähetti lyö luurin korvaan. Maanantaina sitten sattumalta törmäsin lähettiin dormeilla ja sain napattua samalla myös muiden suomalaisten passeja talteen (olisin siis saanut lähetiltä kenen vaan passin sanomalla että tunnen ton tyypin). On se kyllä kumma, kun ei edes maahanmuuttovirastosta englannin taitajia löydy. Mutta nyt komeilee passissa D-2-viisumi.

Ja käytännön asioista ruokakulttuuriin. Menneellä viikolla Heikki kävi testaamassa läheisessä ravintolassa aasialaista herkkua eli koiranlihaa. Liha ei ollutkaan pannulla käristeltyä vaan höyrystettyä, ja vähän löllön olosta. Maultaan se kuitenkin oli ollut ihan hyvää, joten ehkä munkin pitää jossain vaiheessa koiranlihat testata, vaikka onkin vähän kalliimpaa herkkua kuin possunliha.

Korealaiseen viihdeteollisuuteen ei olla vielä hirveesti keretty tutustuun, mitä nyt Girl's Generationin ja muiden pop-bändien biisejä tulee kuultua joka paikassa. Tätä vajetta paikkas hyvin kv-asioiden järjestämä leffailta, jossa katottiin vuonna 2008 ilmestynyt ja Asia Pacific Screen Awardseissa pystin napannut The Good, the Bad, the Weird. Leffa oli kyllä hulvaton ja katsomisen arvoinen.

Viikonloppu vierähtikin jälleen Soulissa hengaillessa/shoppaillessa, ja tuli siinä sitten poikettua sotamuseossakin (The War Memorial of Korea). Paikka oli todella iso: ulkoo löyty panssarivaunua ja lentokonetta ja vaikka mitä, ja sisällä oli museotavaraa kolmessa kerroksessa esihistoriasta 1900-luvun tapahtumiin saakka. Mielenkiintosin oli tietenkin keskimmäinen kerros, joka kertoi Korean sodasta. Kuten vankilamuseossa pari viikkoo sitten tuli huomattua, myös täällä selvästi tykätään rakennella vahanukkeja ja muuta rekvisiittaa kävijän iloks.

Muuten jos Soulissa haluaa shoppailla halpoja naistenvaatteita, kannattaa suunnata Ewha Woman's Universityn lähistölle. Parilla kolmella eurolla saa t-paitoja ja hameita, ja suht laadukkaan oloset kengät irtos reilu kympillä.

Niin ja enemmän kuvia taas  täällä.