See you later

Eilen käytiin raapustamassa vielä historian tentti, ja juhlittiin viimestä iltaa vaihtareiden kesken perussetillä: kattobileet, tynnyribaari, juopottelua Family Martilla ja viimeset karaoket. Suuri osa vaihtareista lähti jo aamuyöstä lentokentälle. Meidänkin on aika jatkaa matkaa, ja pitäis tästä kohta puoliin häippästä dormista ja yks yö nukkua hostellissa. Huomenna lentokone vie meidät Jejulle, saarelle Etelä-Korean ja Japanin välissä. Kiitos ja kumarrus kaikille vaihtareille näistä neljästä kuukaudesta, aivan mahtavaa on ollut! Mutta nyt nokka kohti Jejua ja Japania.

Normipäivä kalamarketilla

Lukukauden loppu lähenee ja täällä on alkanut olemaan välillä jo vähän tylsää, kun ei itellä oo ollut korean kielen loppukoetta lukuunottamatta mitään tenttejäkään. Ihan koko aikaa ei jaksa kaljaakaan kitata. Kyseinen korean tentti oli kokonaan koreaksi, mutta eiköhän tuosta läpi päästy. Tylsyyttä torjuaksemme lähettiin suomalais-amerikkalaisella iskuryhmällä viime torstaina kalamarketille Noryangjin:in aseman lähettyville. Minna jäi lukemaan tenttiin. Mestoilta löytyi kaikkea merenelävää ravuista mustekaloihin ja rauskuista simpukoihin. Lisäksi myivät hyviä (?) keittiöveitsiä, joita yhden ostin. Tuli hyvä fiilis kun pystyi kyselemään veitsien hintoja koreaksi ja ymmärsi suurimman osan vastauksistakin, sillä tuli aiemmin päntättyä noita numeroita ja hintojen ilmoittamista korean tenttiin jonkin verran.

Kalamarkkinoiden liepeillä oli runsaasti fisurafloja. Mentiin siis kalalounaalle. Raakaa kalaa (en muista mitä sorttia, oisko ollu kampelaa tms.) iso satsi ja kilo kuningasrapua asiaan kuuluvine sidedish-lisukkeineen (isoja katkarapuja, mätiä sun muuta). Eipä oo tullut rapuakaan aiemmin juuri syötyä, oli vähän tekemistä, että sai saksiniekan lihaa revittyä esiin. Taisi myös olla kallein safka mitä on Koreassa vedetty hinnan noustessa johkin vajaa 20egeen per nassu. Mutta oli kyllä hyvääkin. Tarjolla ois ollu myös elävää mustekalaa, mutta se piti korkeahkon hinnan takia skipata tällä kertaa.

Kalamarketti jäi taakse ja seuraava etappi oli City Hall:in alue, jonne on fudiksen mömmömkisojen ajaksi laitettu pari isoa screeniä ison aukion reunalle. Asiaan kuuluvien virvokkeiden kera mentiin aukiolle istuskelemaan punaiset Korea-paidat päällä. Tässä vaiheessa Korea-Argentiina-pelin alkuun oli vielä jotain 3 tuntia aikaa, mutta alue alkoi olemaan jo ihan täynnä punapaitoja. Ennen matsia lavalla esiintyi joitain hirveitä korealaisia pop-artisteja. Matsin alkaessa alueelta oli mahdoton päästä enää ulos (tai sisään), porukkaa oli varmaan ainakin sadantuhannen silmäparin verran. Bajamajoja tai muitakaan vessaratkaisuita ei ollut lainkaan. Suomalaisilla festareilla tilanne ois ollut totaalinen kusikaaos, mutta korealaiset vissiin tajus tuolla olla juomatta litramäärin oluttuotteita, kun kellään ei ollut kiire mihinkään. Meillä oli.

Erittäin rakeista videokuvaa City Hallilta:

Koreahan hävis sitten Argentiinan timokahilaisille, mutta meitä se ei lannistanut. Ilta jatkui perinteisissä merkeissä Hongdaen yössä, jossa piti vielä viimeisen (?) kerran piipahtaa Roots Time -reaggaebaarissa. Sieltä tarttui mukaan pari suomalaista, jotka oli Koreassa lomailemassa ja loppujen lopuksi päädyttiin johonkin ilmeisen tyylikkääseen 70's-baariin, jossa soi pelkästään korealainen seventies-musa vinyyliltä. Vissiin.

Pari kuvaa lisää täällä.

Täältä tullaan kesäloma! Ihan kohta...

Nyt kun alkaa opiskelut oleen reilu parissa viikossa aika finaalissa, vois aiheesta tehdä jonkinlaista yhteenvetoo. Ajou-yliopisto on erään professorin mukaan Korean parinkytä parhaan yliopiston joukossa, ja aivan huippuyliopistoihin pääseminen on korealaisille kovan työn takana. Vanhemmat laittaa vuosittain jäätäviä summia rahaa saadakseen lapsillensa jo peruskoulu- tai lukioiässä ysityisopetusta, ja yliopistoon haettaessa yksityisopetuksen merkitys korostuu. Kilpailu on jo nuoresta asti kovaa, koska parhaista yliopistoista valmistautuneet vie myös parhaat työpaikat ja parhaat palkat. Monilla on haaveena myös tutkinnon suorittaminen tai vaihto-opiskelu Jenkeissä, minkä takia osa opiskelijoista hakeutuu englanninkielisille kursseille prepatakseen kielitaitoonsa. Valitettavasti monet yliopisto-opiskelijat ei siltikään osaa englantia paria sanaa enempää, tai ei uskalla puhua virheiden pelossa. Historian opettaja pitää yleensä viimeisen vartin luennosta koreaks, jotta korealaiset opiskelijat pysyis paremmin kärryillä. Proffat on puhunut yllättävänkin hyvää englantia, ja korva tottu korealaiseen ääntämistapaan melko nopeesti.

Korealaisilla tuntuu olevan toisinaan älytön kiire luennoille, koska vartin myöhästyminen katsotaan poissaoloks, ja niitähän täällä syynätään koko ajan. Myöhästyminen tuntuu olevan myös jotenkin häpeällistä, koska mattimyöhäset hakeutuu istumapaikalleen pää kumarassa ja anteeksianova katse silmissään. Huvittavinta on, kun korelaiset tytöt korkeissa korkkareissaan juosta sipsuttelee luennolle, ja itse kävelee normaalivauhtia ohitse.

Lopulta valitut kurssit oli vaatimustasoltaan vaihto-opiskeluun just passeleita: jotain lukiotason ja yliopistotason välistä. Vaikka tiivistelmien ja esitelmien kanssa välillä on pitänyt kiirettä, on kuitenkin jääny aikaa muuhunkin elämään. Tuntuu, että noiden töiden kanssa ei oo ollu niin tarkkaa minkälaatusta tekstiä on saanut aikaseks, kunhan vaan on hommansa hoitanu. Aerobic-kurssin lopulta droppasin, koska mielummin harrastin liikuntaa dormien alakerran kuntosalilla. Kurssilla olis myös joutunut kirjottaan jonkun esseen ja tansseista pidettiin kokeita kuten muistakin kursseista.

Dormielämästä vois myös jotain mainita. Kämppiksen kanssa on tultu hyvin toimeen, samaten muiden vitoskerroksen tyyppien kanssa. Suihkuista ei välttämättä aina oo tullu lämmintä vettä, ja keittiö on välillä ollu räjähdyspisteessä kiinalaisten ja afrikkalaisten valtauksen jälkeen. Kerran joku pölli jääkaapista mun kananmunia, mutta annettakoon se anteeksi. Pesukone oli välillä rikki, mutta ei annettu senkään häiritä elämää. Alakerran kaupan täti olis voinut edes kerran lukukauden aikana hymyillä. Dormien katolla on näin helteiden tultua huippulia pitää kekkereitä tai ottaa arskaa, ja samalla ehkä myös vähän opiskella. Talvella huoneessa oli kylmä, koska lämmitys ei ollut päällä kuin tiettyinä aikoina. Nyt kesällä taas puolestaan on kuuma, kun ilmastointi toimii vaan jokusen tunnin päivästä ja katossa oleva tuuletin pitää niin kovaa korvia riipaisevaa vinkumista, ettei sitä voi yöllä pitää päällä.

Dormien sääntöihinkin on lukukauden aikana sopeutunu, vaikka vieläkin ne tuntuu ihan käsittämättömän typeriltä.Tytöt ja pojat siis asusti eri kerroksissa. Tämä luultavasti siks, että korealaiset näkee seksuaalisen häirinnän aivan liioiteltuna ongelmana. Koordinaattoritädin mukaan tyttöjen kerroksissa on enemmän valvontakameroita kuin poikien kerroksissa. Alkoholin juominen dormissa on periaatteessa kielletty, mutta oikeestaan kukaan ei välitä.

Sitten viikon tapahtumiin... Lauantaille oli tietenkin pitänyt edellisen illan kattokarkeloista hankkia infernaalinen darra, kun lähdettiin kv-osaston opastamina vaihtariporukalla Souliin kattoon Nanta-esitystä. Ilmeisesti liput maksaa 40,000 wonista ylöspäin, mutta meille oli neuvoteltu hinnaks 10,000 per tiketti. Performanssi oli eräänlainen musikaali, jossa instrumentteina toimi keittiövälineet kuten veitset ja kattilat. Näyttelijöiden tehtävänä oli kokata häätilaisuuteen safkat korealaisella humoristisella otteella samalla musisoiden. Myös yleisö pakotettiin osallistuun esitykseen, ja suomalais-amerikkalais-vaihtarikaksikko valittiin hääpariks maisteleen pöperöitä. Ihan viihdyttävät vajaat kaksi tuntia oli.

Samaan aikaan Heikki oli tapaamassa pari päivää aikaisemmin Souliin laskeutunutta Jussia ja paria muuta suomalaista. Ite liityin myöhemmin poikien puistokarkeloihin Hongdeen yössä, ja loppuyö ennen taksilla suhautusta takaisin Suwoniin, istuttiin jälleen letkeessä Roots Time -rastabaarissa.

Pienen huomautuksen vois tehdä myös korealaisista kampaamoista, joissa nyt on pariin otteeseen tullut hiustyylimuutoksen osalta juostua. Englantia ei näissäkään puljuissa ihan hirveästi soperreta, mutta kuvaa näyttämällä osasivat ihan hyvin hiuksia saksia. Täydellisen tyylimuutoksen tekemisestä velottivat vaivaiset 7€ (10,000 KRW), ja nyt myöhemmin pelkän otsiksen leikkaamisesta 1,000 KRW eli alle euron. Paljon ei kampaajalla käynti kukkaroa kevennä.

Step by step I've come closer to reaching the top

Koreasta lähtö alkaa jo häämöttään kuukauden päivien päässä. Aika täällä on kulunu todella nopeesti, ja sekä innoissaan että myös vähän haikein mielin pitää jo alkaa suunnitteleen elämää Korean jälkeen. Ollaan aikanaan Koreaan saapuessa haettu viisumia kesäkuun loppuun asti, jonka jälkeen dorkaillen ostettiin lentoliput täältä Japaniin heinäkuun ensimmäiselle päivälle. Etukäteen jo valmiiks ketutti lähtee taas maahanmuuttovirastoon yhden päivän takia anoon uutta viisumia, tai siis jatketta tälle nykyiselle viisumille. Vierailu kyseisessä virastossa olikin tällä kerralla oikein miellyttävä: ei jouduttu jonottaan luukulle pääsyä kuin vajaa tunti, ja virkailija puhui jopa ihan hyvää englantia. Ja kaiken kukkuraks saatiin yksi lisäpäivä viisumiin ilmaseks! Nyt ei ketuta maahanmuuttovirasto enää yhtään. :)

Viime viikonloppuna päätettiin hoitaa kuukauden urheilut kerralla pois alta ja kivuttiin Soulin pohjoispuolella sijaitsevalle Dobongsan-vuorelle. Huipulle kipuaminen kesti pari tuntia ja lähes koko matka oli jyrkkää kivikkoista nousua. Pari välikuolemaa meinas tulla ja reidet olis halunnut sanoutua tehtävästään irti, mutta suomalaisella sisulla jatkettiin! ;) Aivan huipulle pääseminen vaati hieman käsivoimia, koska jyrkkää rinnettä ei päässyt ylöspäin muutakun aitaa pitkin itteensä kiskomalla. Matkan tietenkin kruunas eväiden napostelu vuoren huipulla. Kuten aikasemmin varmaan jo ollaan kerrottu, korealaiset on ihan hulluna kirkkaanvärisiin upouusiin urheilukuteisiin, joilla jokainen korealainen trekkaaja on varustettu. Sen takia näiden trekkauspaikkojen tykönä myydään aina monenmoista urheiluvarustusta. Piti sitten itsekin yhdestä kojusta napata mukaan überhieno tarjousreppu, joka tummalla sävyllään ei ollut houkuttanut korealaisia ostajia.

Tänään pidettiin Koreassa jonkinasteiset paikallisvaalit, mikä meidän onneks oli taas jälleen kerran vapaapäivä. Viime aikoina aurinko on hellinyt meitä lähemmäs kolmenkytä asteen lämmöllään, joten vaalipäivä loikoiltiin piknikillä campuksen nurtsilla. Vaalikampanjointi on täällä ollut vähän värikkäämpää kuin Suomessa, jossa huimin tempaus on jakaa hernerokkaa ja pullakahvia torinkulmassa. Täällä on nähnyt monta kertaa vihreepaitasia tätejä tanssahtelemassa autonlavalla, ja heiluttelemassa jotain pamppuja. Ehkä hämärin juttu on ollut kadunkulmassa vaalimainoksia kannattelevat tädit, jotka välillä alkaa hokeen jotain korealaista mantraa ja kumarteleen.

Kuvatuksia enemmän taas täällä.