Pölähdys Koreaan

Thaimaasta Koreaan lähteminen ei sitten mennytkään ihan niin sutjakkaasti kuin olis halunnut. Olihan tää vähän arvattavissa. Bangkokin lentäkentällä lähtöselvityksessä täti halus nähdä luottokortin, jolla lentoliput on maksettu. Käytäntö on ollu ihan normaali esimerkiks Lao Airlinesin ja Air Asian lennoilla, mutta ei tullut mieleenkään semmonen tällä kertaa. Ja tietenkin just se kortti millä lennot on maksettu viime syksynä, on Suomessa. Hetken sähläämisen jälkeen täti totesi vaan, että homma ok, mutta seuraavalla kerralla kortti täytyy olla mukana. Noh, siitä selvittiin. Sitten täti alko kyseleen minkä vuoks ollaan menossa Koreaan ja onko meillä jo lentoliput pois sieltä. Suomalaisethan saa olla Etelä-Koreassa 90 päivää ilman viisumia, mutta koska me aiotaan olla täällä neljä kuukautta, viisumi pitäis löytyä. Ja sitähän meillä ei vielä oo. Eikä oo virallisia dokumentteja, että ollaan menossa opiskeleen, koska niitä ei lähetetty Suomeen ennenkö lähettiin reissuun. Koko hommahan meni sitten ihan sähläykseks, kun lentokenttävirkailijat soitteli Korean lähetystön edustajaa paikalle. Lopulta saatiin todistettua, että aiotaan jonain päivänä poistuakin Koreasta, koska meillä oli näyttää lentoliput Japanista Suomeen.

Lento Bangkokista Souliin Asiana Airlinesilla kesti suunnilleen viis tuntia ja saavuttiin Incheonin kentälle keskiviikkoaamuna. Korean päässä ei enää kyselty viisumista tai mistään muustakaan enää mitään ja siltä osalta kaikki meni sutjakkaasti. Odoteltiin kentällä jonkin aikaa, että Ajou-yliopiston opiskelijat tulis vastaan, ja he sitten ohjasivat meidät bussiin kohti Suwonia. Törmättiin heti lentokentällä suomalaiseen Iitaan, joka myös oli tulossa Ajouhun. Suomalaisia taitaa olla täällä meidän lisäks kuus: pari Jyväskylästä, yks Helsingistä ja kolme Tampereelta.

Suwonissa piti vielä hypätä taksiin, joka vei meidät suoraan yliopiston dormeille. Huoneet onkin sitten melko pieniä, mikä tosin oli ihan odotettavissa. Meikäläisen saksalainen kämppis ei ollut vielä saapunu kun tulin, joten päätin ottaa pienet torkut. Heräsin siihen kun ovi käy, ja meni hetki tajuta että mitä tapahtuu ja missä sitä oikein ollaan. Saksalainen Meike vaikuttaa näin parin päivän tutustumisen jälkeen mukavalta tyypiltä, ja Heikinkin hollantilainen huonetoveri on kuulemma ihan mukava. :) Meillä on siis molemmilla kahden hengen dormi, joka on sisustettu kahdella sängyllä, työpöydällä ja vaatekaapilla. Liikkumiseen ei paljoa sitten jääkään tilaa. Tytöt ja pojat majailee eri kerroksissa, ja vastakkaista sukupuolta olevien kerrokseen ei tietenkään saa mennä. Jokaisessa kerroksessa on tietsikkahuone, veskit, suihkut, keittiö, telkkarihuone jne. Kaikista hienoista säännöistä ja ohjeista kirjotetaan lisää myöhemmin, koska niistä sais aikaseks kokonaisen blogitekstin.

Eilen illalla pidettiin vaihtareille Korean BBQ -ilta eli mentiin paikalliseen raflaan syömään. Suomessa oon kuullut monien puhuvan, että korealainen ruoka ei oo mitään hirveetä herkkua, mutta mä ja Heikki ainakin tykättiin safkoista. Porsaan liha käristeltiin omassa pöydässä ja lisukkeenna oli riisiä, salaattia, kimchiä ja kaikenlaista soosia. Heikki pisteli suuhunsa myös kaikki chilit, joiden tulisuudesta korealaiset varoitteli. Ei kuulemma ollu yhtään tulisia. :)

Käytiin myös tsekkaamassa paikallinen tavaratalo, josta suunnilleen kaikki vaihtarit osti tyynyn. Dormeissa sai petivaatteet kyllä, mutta tyyny oli puhallettavaa mallia. Ei siis kovin hyvä. Kaakkois-Aasiassa kiertelyn jälkeen kaikki täällä tuntuu hirveen kalliilta, joten shoppailua täytyy nyt vähän alkaa rajottaan. ;)