Gyeong-Ju

Friend's Clubin torstaina pitämät teekekkerit oli vähän laimeet. Siemailtiin pahvimukeista erilaisia korealaisia teelajikkeita, joista osa oli ihan juotavia ja osa... krhm.. ei niin juotavia (kuten kuva kertoo).  Teet oli siis ihan kaupasta ostettuja instant-teejauheita. Mutta teeleivät tai jotkut sen tapaset oli hyviä. :)

Lauantaina suunnattiin koko vaihtari -ja tuutoriporukalla vajaan kolmensadan tuhannen asukkaan Gyeong-Ju -kaupunkiin Korean eteläosaan. Paikka oli muinoin Silla-kuningaskunnan aikakaudella (57 eaa - 935 jaa) Korean pääkaupunki, eli ohjelmassa oli historiallisten nähtävyyksien kiertelyä. Bussimatka 350 kilsan päähän kesti semmosen neljä tuntia, ja perillä meitä oli odottamassa yliopiston kustantama aikas hieno Kolon-hotelli upeine vuoristomaisemineen. Siellä ei kuitenkaan aikaa vietetty kun jo porhallettiin ensimmäiseen kohteeseen.

Vuonna 1995 UNESCOn maailmanperintölistalle lisätty Seokguram Grotto eli buddhalainen luolatemppeli ei nyt ihan vastannut sitä mitä luolatemppeliltä odotettiin. Ensin matkattiin bussilla vuoristotietä jonkin matkaa, sitten tarvottiin kuratietä puolisen kilsaa ja perillä häämötti... noh, temppeli. Luolatemppeliks sitä sanotaan ilmeisesti sen takia, että temppelissä oleva buddhapatsas on luolan sisällä. Luolatemppeli ei siis tarkota kokonaan luolan sisälle rakennettua temppeliä, hah.

Temppeliteemalla jatkettiin koko päivä, ja myös Bulguksa-temppeli kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle. Siellä nyt ei ollut kovin kummoista nähtävää, tuntuu että nää Korean temppelit on nyt jo vähän nähty. Ne näyttää samanlaiselta joka kaupungissa.

Kuningas Munmun luoma lampi, Anapji, oli ilta-aikaan todella hienosti valaistu paikka. Lampea pääsi kiertämään ympäri polkua pitkin, ja matkalla vastaan tepsutteli taas lauma koululaisia, jotka iloisesti huuteli: "Hello! Nice to meet you!"

Iltasella oli tietenkin bileet tiedossa. Heikki oli muiden suomalaisten kanssa kitannu jo koko päivän, ja päätin itte liittyä ryypinkeihin mukaan tässä vaiheessa. Hotellin kokous/juhlatilaan saavuttaessa säikähdettiin, että alkoholia ei oo tarjolla olleskaan, kun limpparia vaan tarjoiltiin. Mutta onneks vähän ajan päästä lyötiin sojut, kaljat ja makgeollit pöytään. Ja tarjolla olevat juomat ei tietenkään suomalaisille viinasiepoille riittäny, vaan piti kulauttaa kurkusta alas myös Raunin ja Nallen Suomesta tuomat kossut ja salmarit. Tuli sitä kossua tarjottua myös matkalla mukana olevalle kv-koordinaattorille, joka innoissaan tietenkin halus maistaa suomalaista taikajuomaa. Snapsin vedettyään mies kuitenkin poistu juhlatilasta melko nopeesti, että ei tainnut kossu olla ihan sen juttu.

Bileiden ainoana ohjelmanumerona oli talent show, jossa suomalaiset ryhdistäyty laulamalla Maamme-laulun. Tai siis ensimmäisen säkeistön siitä, kun eihän me sen enempää osata. Järjestettiin myös pienimuotonen kilpailu, jonka päätteeks kilpailijat (ja suomalaiset itte tietty) pistettiin juomaan sojua. Antti pisti vielä breakdance-taitonsakin näytille. Muiden esitykset ei ollu ihan niin viinaanmeneviä: oli tanssia ja laulantaa, ja mun kämppis luritteli saksofonia jenkkiläisen pojan kanssa. Liettualaisten opettama tanssi oli kyllä hauska, mikä lie kansantanhu oli.

Kolmen ja neljän hengen hotellihuoneissa oli se huono puoli, että jokaiseen huoneeseen oli vaan yks avain. Illan vaihtuessa aamuks huonetoverit meni tietenki nukkuun eri aikoihin ja joillakin kävi huono mäihä eikä ne päässy huoneeseensa kämppisten vetäessä sikeitä. Omasta sängystä saatto aamuyöstä sitten löytyä nukkumassa joku, jolle oman huoneen ovet ei oo auennu. Kenties kaikki kuitenkin on jossain nukkunu sen pari tuntia ennen aamun turhan aikaista herätystä ja matkaamista nähtävyyksien äärelle.

Sunnuntaina siis käytiin kattomassa Cheonmachongia eli Silla-dynastian hautapaikkaa, joka sijaitsi kukkulan sisällä. Gyeong-Jussa kevät näytti olevan vähän pidemmällä kuin pohjoisemmassa Suwonissa, koska etelässä kirsikkapuut oli jo puhkeemassa kukkaan.

Kuvia jälleen lisää täällä.