Vapputunnelmia temppelistä, saunottelua ja aavemaisia huvipuistolaitteita

Korealainen sauna eli jimjilbang on nyt vihdoinkin testattu. Pari kuukautta siihen meni, että sai aikaseks raahautua campuksen pääporteilta jokusen sadan metrin päässä olevaan saunapaikkaan. Naisille ja miehille on luonnollisesti pukuhuoneet ja saunatilat erikseen, kuten korealaiseen tapaan kuuluu. 6000 wonin (noin 4 euroa) opiskelijaystävällistä maksua vastaan sai käyttää itse saunatiloja, eri lämpöisiä poreammeita ja kylmällä vedellä täytettyä vilvoitteluallasta sekä yläkerran oleskelutiloja. Itse saunoja oli muutama kappale, joista "viileinkin" oli sen verta lämmin ettei siellä kovin kauaa pystynyt oleen. Suunnilleen neljän kuukauden vieroitus saunasta on ilmeisesti heikentänyt saunakestävyyttä, vaikka olihan tuolla Kaakkois-Aasiassa majaileminen melkein kuin olis saunassa ollut... Sauna oli hieman erilainen perinteiseen suomalaiseen saunaan verrattuna: lauteita ei ollut ollenkaan, vaan saunojat istuu lattialla olevalla puuritilällä. Sauna oli myös melkoisen pieni; sinne ei mahtunut kun muutama istuskeleen kerralla. Pesu-/allastiloissa olis ollut tarjolla myös hierontaa. Tällä visiitillä hierojalla näytti olevan vaatteet päällä, mutta aikasemmin muut on kertonut, että myöskin hieroja on saunatunnelmissa eli alasti.

Yläkerran oleskelutiloihin mennessä puettiin päälle saunapaikan tarjoamat pöksyt ja t-paita. Oleskelutilassa miehet ja naiset voi viettää aikaa yhdessä, ja siellä voi pötkötellä lattialla telkkaria kattoen, loikoilla hieromatuolissa, kuntoilla kuntosalilla tai pelata pelejä. Joku oli myös pistänyt pitkälleen lämpöhuoneeseen, jonka lattia on peitetty pienillä kuumilla kivillä. Yleensä saunapaikat on auki ympäri vuorokauden, joten niissä voi samaan rahaan myös yöpyä. Täydellinen rentoutumispaikka.

Perjantaina alko taas sadepilvet väistyyn ja ilma kaunistuun. Oltiin kuultu, että Suwonissa ihan tässä yliopiston lähettyvillä olis hylätty huvipuisto, joten päätin Essin kanssa lähtee etsintäretkelle. Aivan dormien läheisyydestä lähti polku ylös harjuun, josta avautu näköala aivan loputtomiin jatkuvalle tietyömaalle. Reilu puolen tunnin harjussa seikkailun ja useiden polkujen koluamisen jälkeen löyty etsimämme. Keskellä tietymaata kaivinkoneiden seassa törrötti ränsistynyt huvipuisto. En tiedä mitä sillä jättimäisellä tietyömaalla oikein rakennetaan, mutta eipä niillä ainakaan tunnu olevan kiire siirtää varmasti ikuisuuksia käyttämättömänä ollutta huvipuistoo pois tieltä. Paikka oli vähän aavemainen, tai aavemaisen siitä teki oma mielikuvitus. Paikka oli täynnä rikottuja lipunmyyntikioskeja ja ajolaitekoppeja sekä ruostuneita ja viiden sentin pölykerroksessa olevia laitteita. Jokin kellarikerros oli täynnä vettä. Huvipuiston ylätasanteelle vievät rappuset oli alkanut ruostua rikki, mutta kyllä niitä pitkin vielä uskalsi kivuta. Ei oltu ihan varmoja, saako keskellä tietyömaata oikein palloilla, joten koitettiin pysyä vähän piilossa kaivurikuskien näköetäisyydeltä, ja kerran jopa piilouduttiin pupupatsaiden taakse. Lähtiessä vielä huomattiin, että jokusen matkan päässä itse huvipuistosta oli lisää huvipuistolaitteiden osia. Olis kyllä ihan kiva tietää, mikä tän huvipuiston tarina on.

Vapun vietto on täällä Koreassakin ollut melko railakasta. Korealaiset ei siis vietä vappua, mutta suomalaiset on kyllä pitäneet vapputunnelman yllä. Perjantain juominkien jälkeen (pojilla vappu tosin alko jo torstaina) lauantaina oli luvassa campusalueella vappupicnic auringonpaisteessa. Jonkun verran sinne oli saatu paikalle myös muitakin vaihtareita kuin suomalaisia, ja Heikki mahdollisesti päivittelee lisää omia vapputunnelmiaan tänne kunhan ensin selviytyy siitä vapusta. Mä ja Iita  leikittiin suomalaisporukan mustia lampaita ja lähdettiin Friend's Clubin järjestämälle temppeliyöpymiselle Suwonin laidalla olevaan Jongjusa-temppeliin (용주사). Perillä me saatiin jotkut tyylikkäät lökäpöksymunkkikuteet, joissa oli itseasiassa hyvinkin miellyttävä olla. Päivä lähti käyntiin kumarteluiden opettelulla (polvilleen maahan, pää lattiaan ja takas ylös) ja opettelemalla temppelin käyttäytymissääntöjä, joita lopulta kukaan ei noudattanu.

En tiedä miten munkit kestää niin ykspuolista ruokavaliota, kun kaikki päivän ateriat koostuu riisistä, kimchistä ja erilaisista kasvispohjaisista sidedisheistä. Illallisseremoniassa syötiin neljästä eri kiposta, joista yks oli tarkotettu astioiden pesuveden säilömiseen. Juum. Riisikippoon ei saanut missään nimessä laittaa muutakun riisiä, paitsi keltaisen retiisin, jota ei saanut syödä. Retiisin käyttötarkotus selvis ruokailun jälkeen: sen ja veden avulla pestiin kipposet, ja vasta pesemisen jälkeen retiisi syötiin. Ihan niinkun se ei muutenkin olis jo tarpeeks pahan makusta (korelaisetkin vähän irvisteli sitä syödessä). Tän jälkeen astiat pestiin vielä uudestaan vedellä ja sormilla putsaten. "Mitä hittoa?" -ilmeitä herätti munkin toteamus, että lopuks osa pesuvedestä juodaan.  Eh... Njoo, hyvää oli. Ruokaillessa kaikki oli todella tarkkaa: millä kädellä tekee mitäkin ja mistä kulhosta syö mitäkin eikä syömäpuikoista saanut lähtee minkäänlaista ääntä, koska joku hemmo jossain pilvenhattaralla tai missä lie kuulee sen ääneen ja tulee nälkäseks. Ruokaillessa istuttiin kahdessa eri rivissä, ja lopulta se puoli, joka oli jättänyt eniten ruokaa syömättä, joutu tiskaan kaikkien ruokailuvälineet. Lottovoitto osu tietenkin meidän puolelle.

Illemmalla käytiin kuuntelemassa jonkun unkarilaisen munkin opetuksia. Reilu tunnin kestävästä monologista ja korealaisten esittämistä kysymyksistä ei jäänyt mieleen muutakuin eräs munkin neuvo: opettakaa lapsillenne englantia. Ennen kello yhdeksän nukkumaanmenoaikaa pidettiin vielä meditointihetki. Temppelissä nukuttiin lattialle levittettävillä patjoilla, jotka oli sata kertaa pehmeemmät kun dormien sänky. Seuraavana aamuna, tai siis yönä, herätys oli kello kolmen aikaan, jollon lähdettiin ulos pamautteleen kelloa ja kuunteleen aamuhartautta ja kumarteleen. Takasin temppelille mentäessä kumartelujen teko jatkui: edessä oli 108 kumarrusta, joista jokaisella oli oma erityinen tarkoituksensa. Kumartelujen jälkeen kello ei ollut kun vasta neljä tai viis aamulla, joten jatkettiin aamujumpalla. Lähes kaikki liikkeet oli ihan tavallisia venyttelyliikkeitä, mutta niitä tehdessä olis pitänyt tuntee jotain maagista voimaa käsissä. En sitten tiedä minne se voima katos...

Aamupalan jälkeen lähdettiin reippaina lakaseen temppelialueen pihaa luudilla. Mä ja Iita tietenkin huidottiin hiekkaa kivetykseltä pois semmosella otteella, että varmasti tulee puhdasta. Joku munkki tuli sitten huomauttaan, että kivetystä pitää luudalla vaan hellästi hipaista. Ömm... Eikö tarkotus ollutkaan siivota? Lopulta huidottiin vaan jotain havunneulasia hiekkatieltä pois. Eikä rehkiminen tähän loppunut, kun seuraavaks lähdettiin kipuaan viereiselle kukkulalle, jossa ohjelmassa oli muun muassa puiden halailua ja energian siirtämistä puun ja ihmisen välillä. Semmosta... Aamupäivän aikana askarreltiin vielä lotus-kukkasia ja vietettiin teehetkee parin munkin kanssa.  Se oli semmonen vappu 2010 ja temppeliyöpyminen on nyt aika nähty.

Tällä viikolla oli myös kv-toimiston järjestämä leffailta. Tämän kerran leffaks oli valittu Koreoiden raja-alueesta kertova Joint Security Area, joka oli samaan aikaan aiheeltaan vakava, mutta muutoin hieman humoristinen. Kannattaa katsoa.

Kuvia tän viikon tapahtumista lisää täällä.

Parin päivän päästä me otetaan nokka kohti Incheonin lentokenttää. Peking kutsuu!