Pekingissä ei oo mikään maailman villein yöelämä. Pari klubia superrikkaille ja joitain baarikatuja, joissa baarit tosin ainakin meidän siellä käydessä oli aika tyhjillään. Kinkit ei oo kovinkaan kauheita nabbomiehiä niin ihmekkös tuo. Jonkin verran Pekingin yöelämään tuli kumminkin tutustuttua. Nähtiin esimerkiksi:
- hivenen tanakamman Michael Jackson -imitaattorin show. Hyvin lähti moonwalkit.
- Kinukkityttötrio joka veti Aquaa ja muuta ysäriä kiinaversioina
- 10 euron pähkinät baarilaskun jatkeena (ei maksettu)
Juomingeista ei paljon köyhtynyt, sillä:
- yhden illan (10 hengen) baarilaskun maksoi maan x presidentin poika...
- eräänä toisena iltana baarinpitäjä laittoi baarin kiinni, pyysi meidän seurueen jäämään ja latoi pöydän täyteen ilmaista Stolichnayaa...
- toki myös guesthousen omassa pikkubaarissa oli hyvinkin halpaa juomaa
Yöelämän hienoisesta puutteellisuudesta huolimatta oli siis kuitenkin aika hauskaa :)
On myös mainittava, että kiinalainen paikallinen kalja (olikohan Tsingtao nimeltään) on aika huonoa. Voltteja on vain vähän enemmän ku pilsnerissä ja makukaan ei oikeen iskenyt.
Ainiin, Sangsu... Eräs seurueemme veikkonen löysi kanasopasta kananpään, se nimettiin Sangsuksi ja otettiin mukaan. Sangsu eli lyhyen elämänsä enimmäkseen käsilaukussa. Baarissa se kittasi tequilaa kuin sieni ja melkein hukkui tequilashottilasiin. Irkkubaarissa britit ihmettelivät miksi suomalais-puolalais-saksalais-amerikkalainen seurue puhuu ringissä pöydällä kököttävälle kananpäälle. Eivät tienneet, että se oli Sangsu. Lopulta Sangsu koki karmaisevan kohtalon syttyen tuleen ja joutuen tallotuksi. Sangsun muistoa kunnioittaen, Heikki & Minna
Muutama räpsästy kuva lisää täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti