Jejun saari, jota muinoin on myös Juhoksi kutsuttu, on sitten melkoinen turistisaarreke. Thaimaan pikkusaariin verrattuna Jeju on enemmänkin kaupunkialuetta kuin syrjäistä pikkukylää. Autotietä riittää kilometrikaupalla ja bussimatka lentokentältä saaren pohjoisosasta etelän Seogwipo-kaupunkiin kesti reilu tunnin. Asutusta löytyy melkein saman verran kuin Helsingistä ja lääniä tuplasti enemmän kuin Ahvenanmaan suurimmalta saarelta. Mistään pienestä paikasta ei siis ole kyse. Heti ensimmäisenä iltana saarelle saavuttuamme huomattiin, että kesäkuu ja sadekausi ei oo ihan parasta aikaa täällä vierailuun. Lähes koko saarella majailun ajan vettä tuli taivaalta kun Esterin p*rseestä, joten auvoisen loikoilun biitsillä auringon hellimänä sai tyystin unohtaa.
Tarkotuksena oli vuokrata pärrä ja suhautella sillä ympäri saarta, mutta sääolosuhteiden vuoks tyydyttiin hyppään bussin ja taksin kyytiin. Liikenne saarella oli suht rauhallista eikä Soulin tapasista ruuhkista ollut tietoakaan. Pahin sadepäivä vietettiin O'sulloc-vihreeteemuseossa, joka tais olla pienin ikinä näkemäni museo. Muutama antiikkinen ja vähemmän antiikkinen teekuppi oli esillä. Ja tietenkin riistohinnoilla varustettu kuppila, jossa syötiin jännän makuset (ja näköset) vihreeteeleivokset. Sadetta uhmaten kirmattiin villisti museon vieressä olevalla piskuisella teeplantaasilla.
Päivän ohjelmaan mahtu myös visiitti Jeju World Cup Stadiumille, jossa siis vuonna 2002 pelattiin futiksen MM-otteluita. Stadiumille on päätetty sijoittaa muutakin viihdykettä: seksimuseo, paperinukkemuseo ja ehkä maailman masentavin ja autioin leffateatteri, jossa käytiin yhtenä päivänä tsekkaamassa maailman huonoin leffa (joka tosin Heikin mielestä oli lajissaan varsin onnistunut, kyseessä oli siis A-team). World Eros Museum tuli myös kierrettyä läpi. Paikalta löyty siis mitä mielenkiintoisinta taidetta eri puolilta maailmaa. Kaikkein typerimmät eli siis hauskimmat K-18-materiaalit jääköön julkaisematta, mutta halukkaat voi kysellä kuvia nähtäväkseen. Lentokentän kupeesta löytyy myös Loveland eroottisine patsaineen ja vahanukketaideteoksineen. Tähän pätee sama kuin edelliseenkin; kuvia saa pyytämällä lisää.Muuten niin pidättyväisille korealaisille Jeju on toiminut kuherruspaikkana lämpimien ja hyvien (???) kelien vuoksi, minkä takia tällasia teemapuistojakin on sinne pystytetty.
Koko Jejun saari on aikanaan syntynyt tulivuoren purkauksesta, ja saaren keskellä on Korean korkein vuori: Halla-tulivuori. Kaikenlaista muutakin laavasettiä saarelta löytyy. Puolentoista tunnin bussimatkan päässä Seogwiposta on Hallim Park, jossa pääsee ihasteleen ihka oikeeta laavaluolaa. Jejun laavaluolat on siitä ainutlaatusia, että niissä on laavaluola ja kalkkikiviluola samassa paketissa, tai jotain. Erikoisia siis ovat. Luolassa on kai vuoden ympäri sama lämpötila eli vähän alle parinkymmenen, ja vettä tihku katosta sen verta, että sadetakki oli ehdoton varuste. Puiston elämyksiin kuulu myös erilaisia puutarhoja: bonsaipuu-puutarhaa, vesikasvipuutarhaa, kaktustarhaa, mandariinipuu-puutarhaa... Kaikki maailman puutarhat löyty. Päästiin todistaan myös rumien strutsien päänaukomista, ja saatiin vilunväristyksiä nähdessämme vitsin kammottavan pythonin. Ainiin, ja oli siellä myös Riitta Uosukaisen "pystyttämä" puu.
Jejun perus turistinähtävyyksiin kuuluu myös parit vesiputoukset ja lukemattomat biitsit. Yks vesiputous, Cheonjiyeon Seogwipon satamassa, käytiin katsastamassa, mutta ei se Laosin Kuang Si -putouksiin verrattuna ollut oikein mitään. Loppuja vesiputouksia ei edes vaivauduttu käydä kattoon. Hallim Parkin vieressä oli joku ranta (ilmeisesti Hyeopjae), jossa oli kaunista mustaa laavakiveä, mutta muutoin ranta ei suurella leväpitosuudellaan innostanut pulahtaan mereen. Jungmunin ranta oli enemmän sitä "mennään biitsille loikoileen palmupuun alle" -osastoo, mutta näillä keleillä se ei nyt sit ihan tuntunut siltä. Vieressä oli kuitenkin toinen ranta täynnä hienoja laavakiviä. Pienen kivien päällä loikkimisseikkailun jälkeen löydettiin joku mysteerinen luola. Kaikenkaikkiaan Jeju oli kyllä näkemisen arvoinen paikka, ja sään ollessa parempi, olis ehkä Jeju ollut vieläkin parempi.
Eilen torstaina jätettiin Korea taakse, kun Korean Air lennätti meidät Osakaan ja bussi vei Kiotoon. Kaakkois-Aasian jälkeen Korea tuntu kalliilta, ja nyt Korean jälkeen Japani tuntuu ihan hullun kalliilta. Tästä alkaa siis kevyt totuttautuminen takaisin Suomen kalliiseen elämään... Meidän suomalaiset luurit ei toimi täällä, kuten ei toiminut Koreassakaan. Korealaisten puhelinten pitäis periaatteessa toimia täällä, mutta meillä kun oli niissä luureissa vaan prepaid-liittymät, niin eipäs nekään toimi. Ja täältä on vaikeeta ostaa niihin prepaid-korttia, kun ei puhelimissa oo paikkaa sim-kortille (ja mahdettaisko noita kortteja noin vaan täällä myydäkään kun ei Koreassakaan). Hieman pistää ketuttaan myös kun ei tuota japaninkielistä tekstiä osaa tavata, ja aamulla meinasin kahvilan tädille heittää anjonghasejot tervehdykses. Mutta tädin höpöttäessä mulle jotain aivan vierasta kieltä, tajusin olla vastaamatta koreaks.
Kaikki Jeju-kuvat täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti