Huvituksia Soulissa

Lumi ei onneksi pysynyt maassa kuin pari päivää ja suli sitten pois.

Keskiviikkona oli jälleen jokaviikkoinen vaihtareiden ja AGA-jäsenten (korealaisten tuutoreiden) tapaaminen eli tiedossa oli taas ryyppäämistä. Loppuillasta päädyttiin lauleleen karaokee, ja karaokehuone oli astetta prameempi kuin edellisellä kerralla. Meitä oli noin 20 hengen porukka, ja kaikille oli tilaa huoneessa, joka oli varustettu muutamalla telkkarilla, rummuilla ja katsomolla.

Perjantaina heti luentojen jälkeen otettiin suunnaksi Soul, matkaseuranamme jenkkiläinen Sean. Heitettiin kamat Hongdeen alueelta varattuun guesthouseen ja heti kun saavuttiin perille, eräs matkalainen alko möliseen meille ja sanoi haluavansa saada kuvan "with the crazy guy! with the barbarian" osoittaen Heikkiä. Ei oltu keretty kun vasta ovesta astuun sisään. Guesthousen henkilökunta kuiskaili huokaillen, että kyseinen hemmo on ryypänny guesthousen oleskelutiloissa aamuyheksästä asti. Kaiken hämmennyksen jälkeen lähdettiin syömään. Syömisen lomassa yritettiin opetella hieman korean kieltä ja kerrata kielikurssilla jo opittuja kirjaimia. Pyydettiin ravintolan tarjoilijaa/kokkia lausumaan erään ruokalajin nimen koreaksi, ja kyseltiin josko mies osais selittää englanniks mitä moinen ruoka on. Selittäminen ei ollut häiskän vahvoja puolia, joten se päätti tarjota meille kyseistä ruokalajiketta. Pöytään tuotiin siis raakaa lihaa. Tuijotettiin hetki siinä lautasella olevia lihansiivuja ja mietittiin, että voi jummi, pakko ne on koittaa syödä kun kerta tarjotaan. Kaikkien yllätykseks raaka liha olikin ihan syötävää, jopa hyvää.

Uusien makuelämysten jälkeen matkattiin metrolla Itaewoniin kaljalle johonkin brittipubiin. Kaljat kitattuamme otettiin metro Gangbyeonissa sijaitsevaan leffateatteriin, jossa Seanin korealainen tyttöystävä liitty seuraan. Alice in Wonderland oli todella hyvä leffa, ja erityisen vaikuttava siks, että kumpikaan meistä ei ollu aikasemmin nähnyt 3D-elokuvaa. Taitaa tavalliset leffat tuntua ihan lällyiltä tän jälkeen.

Lauantaina otettiin nokka kohti Dongnimmunia. Aivan metroaseman vierestä löytyi Seodaemun Independence Park, joka oli nimensä mukaisesti täynnänsä kaikenlaista itsenäisyysaiheista patsasta ja pömpeliä. Siellä nökötti muun muassa Independence Gate, joka nyt ei ollut kovin kummosen näkönen. Syy tähän puistoon tulemiseen oli kuitenkin japanilaisten vuonna 1907 rakentama Seodaemunin vankila, jossa japanilaisten kolonialismin aikana kidutettiin ja tapettiin korealaisia aktivisteja. Korean irtauduttua Japanista, korealaiset edelleen käytti vankilaa vuoteen 1987 asti, ja 1992 paikka muutettiin vankilamuseoks.

Museo oli ihan vaikuttava. Selleihin ja kidutushuoneisiin oli laitettu vahanukkeja esittään vankilan hurjaa menoa, mutta osa museotauluista ja valokuvien kuvateksteistä oli vaan korean kielellä. Museossa oli myös joku koululaisryhmä, sillä täkäläiset lapset käy koulua myös lauantaisin. Eräässä huoneessa oli joku kidutuslaite mihin ala-asteikänen poika meni makaan ja toinen poika läpsi sitä perseelle. Kovin tuntu niillä olevan hauskaa. :D Myös hirttohuoneessa oleva, nappia painamalla muutaman sentin alaspäin nytkähtävä tuoli (jonka päällä uhri seisoo), oli poikien ja tyttöjen mielestä huvittava. Vankilamuseon pihalta löyty myös tunneli, jonka japsit oli rakentanu kuljettaakseen salaa korealaisten ruumiit lähistöllä olevalle hautausmaalle.

Museoalueen kiertämiseen ei tuhlautunut paljoa aikaa, joten päätettiin lähteä ettiin Myeongdongin alueelta tänä keväänä Souliin avattua ensimmäistä H&M-liikettä. Täytyyhän se nyt nähdä. Myeongdong on yks Soulin shoppailukeskuksista, josta saa kalliita merkkivaatteita. Hetken kiertelyn jälkeen se Hennesikin löyty, mutta sinne piti jonottaa. Ei räkä, ei voi olla totta! :D Me onneks päästiin samantien käveleen sisään, mutta jotkut oli jonottanu kauankin ulkona odottamassa, että mustiin pukuihin sonnustautuneet portsarit päästäis ne sisään. Ei huhhuh. Ihan kun olis ollu baariin menossa. Henkkareita ei sentäs kysytty... Hintataso tais olla myös hitusen verran korkeempi kun Suomessa, mikä oli vähän järkyttävää. Tuli sieltä kuitenkin muutama paita ostettua. Erheellisesti aikasemmin hyväks todettuun dormien kuivausrumpuun en ainakaan näitä paitoja laita. Vaikka kuivausrummusta valitsee minkä tahansa niistä kolmesta kuivausohjelmasta, vaatteet kutistuu aina.

Lauantai-iltaa lähdettiin alotteleen Sinchoniin, jossa tuli taas testattua uusia ruokalajeja. Perus possunliha-barbeque-setin lisäks pöytään tuotiin mustekala, ja hetki Heikin kanssa katteltiin, että mitäs tälle pitäis tehdä. Ei muuta kun grilliin vaan ja paloiks. Mustekala oli aluks melko ällöttävän näkönen möykky, mutta kun sen pilkko pieniks paloiks eikä se enää näyttänyt niin eläimeltä, sitä uskalsi maistaa. Mustekala ei oikeestaan maistunut yhtään miltään, ehkä vähän juustolta. Koreassa saa ravintoloissa tilattua myös elävää mustekalaa, mutta saas nähdä riittääkö uskallus semmosen testaamiseen.

Sinchonissa hetken kiertelyn jälkeen löytyi etsimämme: Judas or Sabbath -niminen rokkibaari. Erittäin mukavan olonen paikka, jossa näytettiin asiakkaiden toivomia livemusavideopätkiä screeniltä. Tarjosipa omistaja meille myös snapsit, kun kuuli meidän tulevan Suomesta. Koreassa ei oo pitkätukkasia miehiä näkynyt juur ollenkaan, ja rokkiklubillakin kaikilla oli semmoset Beatles-tukat. Lävistyksiä en oo tainnu nähdä yhdelläkään korealaisella, mikä saattaa selittää sen, miks kaikki vanhat papat tuijottaa mua metrossa. Tatuointienkin teko on kuulemma muilta kuin lääkäreiltä lailla kielletty.

Illemmalla palattiin takasin Hongdeeseen ja tavattiin muut vaihtarit Hobar -nimisessä paikassa, jossa (luultavasti) jenkkisotilailla tanssijalkaa vipatti.  Vielä railakkaampi meno oli jossakin hämyisessä Ska2-nimisessä tanssiklubissa.

Sain muutes sen opiskelijakorttini jokunen päivä sitten. Se on melko tärkeä väline täällä, koska ilman sitä ei pääse asuntolaan sisälle. Opiskelijakortti toimii myös matkakorttina bussissa, metrossa ja junassa, ja sitä voi luultavasti käyttää myös pankkikorttina, jos avaa tilin korealaisesta pankista. Luennoille tulee myös ilmoittautua läsnäolevaks vilauttamalla opiskelijakorttia luentosalin ulkopuolella olevalle masiinalle, joka samalla räpsäsee kuvan. Ihan vaan siks, ettei kaverit voi hyvää hyvyttään ilmottaa poissaolevaa kaveriaan läsnäolevaks. Melkoisen tarkkaa touhua.

Lisää kuvia taas täällä.

Viisumiasiat kuntoon ja urheilemaan!

Sunnuntai-iltana käytiin vielä uudestaan illallistamassa ja nauttimassa olusista Raunin ja Nallen kanssa, ja maanantaina heidän matka jatkuikin jo kohti Suomea.

Tänään tiistaina suunnattiin heti aamusta Suwon Immigration Officeen hoitaan viisumi- ja Alien Registration -asioita. Kuten arvattiinkin, jouduttiin istuun byroossa kolme tuntia ja odottaan, että saadaan ojentaa virkailijalle passit ja parit paperilappuset. Luukulle oli kyllä otettava vuoronumero, mutta sillä ei tuntunut olevan niin väliä, kun ihmiset vaan istahti tiskin ääreen milloin lystäsivät. KELAssa tunnin odottelu ei ole mitään tähän touhuun verrattuna. Noooh, mukavastihan siinä aamupäivä meni odottaessa. Parin viikon päästä pitäis olla viisumit ja Alien Registration -kortit kourassa.

Paperisodan jälkeen oli tarkotus keretä vielä Modern Western History -kurssin luennolle, mutta eipä sitten keretty. Myöhemmin kuultiin, että luento ei edes ollut siinä salissa missä sen piti meidän saamien tietojen mukaan olla. Ei sekään sitten mennyt ihan putkeen...

Aerobic & Jazz Dance -kurssille mennessä liikuntahalli itsessään herätti jo kummeksuntaa, koska sieltä ei löytynyt pukuhuonetta tai suihkuja. Kysyttiin vielä eräältä korealaiselta, että missä voi vaihtaa liikuntakamppeet ylle, ja korealainen osoitti vessan suuntaan. Kurssi ei myöskään ihan vastannut titteliään: ensin tehtiin liikkeitä, jotka oli suoraan MTV:n pop/r'n'b-musiikkivideoista, ja sitten opeteltiin jotain line dancia. Ei ollut ihan samanlaista aerobickiä kun mihin Suomessa on tottunut, mutta hauskaa silti oli. :) Kurssilla oli mun lisäks kolme vaihtaria ja kaikki muut oli korealaisia, joten kurssikin vedetään koreaksi. Opiskelijoiden joukosta löyty onneks yks tyttö, joka tulkkas meille englanniks kaiken mitä opettaja sano. Vaihtarit oli melkein ainoot salissa, joilla oli liikuntavarusteet yllä. Itekkin olin just käynyt täältä Koreasta ostamassa jumppahousut -ja kengät ihan tätä varten, ja sitten korealaiset tulee tanssitunnille farkuissa ja pitkähihasissa paidoissa. Lisäks melkein puolet opiskelijoista oli poikia. Siellä ne sitten keikutteli pyllyä siinä missä tytötkin. Tunnin lopuks opettaja vielä muistutti, että voitte netistä ladata ohjeet tähän tanssiin ja harjotella haastavia sivuun-risti-sivuun-liikkeitä itteksenne.

Tänään on myös satanut lunta. Kaikkea ihmeellistä sitä näkeekin. Kohta pitäis jo olla kevät ja jotkut ihmiset  kulkee jo farkkutakeissa ulkona. Toivottavasti tuo lumi sulaa huomisaamuun mennessä...

Puhelinostokset ja bileiden jatkuminen

Perjantaina lähdettiin parin korealaisen opastamina Suwon Stationille ostaan kännyköitä. Ilman korealaisten apua ei kyllä oltais hommasta selvitty, koska täällä puhutaan yleensäkin kaupoissa hyvin vähän englantia. Puhelimien ostaminen oli jokseenkin tuskastuttavaa touhua, koska istuttiin pari tuntia puhelinkaupassa täyttelemässä papereita ja kattomassa kun myyjät säheltää jotakin. Passista ne myös halus ottaa kopiot. Saatiin sitten lopulta hommattua käytetyt luurit ja prepaid-liittymät. Puhelin, laturi ja jonkin verran puheaikaa maksoi yhteensä reilu 20 €, joten ei kovin kalliiks tullut. Puhelinkaupassa aiheutti hieman hämmennystä myös se, että mun luuri on 2G-puhelin, johon ei laitettu ollenkaan SIM-korttia. Heikin valitsema puhelin ei toiminutkaan, joten se sai samaan rahaan vähän hienomman puhelimen. Koreassa melkein kaikilla on puhelin, jossa on telkkari. Sitä ne sitten kattelee metrossa ja bussissa ja kaikkialla. Meidän vanhoissa rutkupuhelimissa semmosta ominaisuutta ei tosin oo.

Perjantaina oli taas jälleen kerran yhdet tervetuliaspippalot. Kaikenlaista leikkiä ja tanssikilpailua oli Friend's Clubin jäsenet järkänneet. Perjantain ja lauantain välisenä yönä piti kello 00:00 alkaa kurssien vaihtomahdollisuus, joten suunnilleen kaikki lähti kesken kaiken bileistä dormeille ja nettiin tekeen kurssivalintoja. Ylläri ylläri, vaihtoaika ei vielä ollutkaan alkanut ja järjestelmään ei pystyny kirjautuun. Lähdettiin sitten takasin baariin. :) Liikku huhua, että kurssien vaihto alkais aamulla kello 6 tai 9, joten parin tunnin yöunien jälkeen heräsin kuudelta tsekkaan, josko vois kursseja vaihtaa. No ei vieläkään. Heräsin sitten uudestaan yhdeksältä. Eikä vieläkään. Lopulta järjestelmään pääsi kirjautuun lauantaina kello 12. Vihdoinkin. Sain vaihdettua typerän Organizational Behaviour -kurssin tilalle Current Issues in Korean Society -kurssin ja napattua vielä aerobic-kurssin. Heikkikin sai otettua vielä haluamansa psykologian kurssin.

Lauantaille oltiin varattu hotellihuone Suwonista. Rauni ja Nalle majoittuu viikonlopun ajan samaisessa hotellissa, joten käytiin yhdessä illastamassa kanaravintolassa.

Lisää kuvia jälleen täällä.

Tässä vielä maistiaisia korealaisesta pop-musiikista. Kyseiset Girls' Generationin biisit soi täällä ihan joka paikassa.

Ensimmäiset luennot

Eilen alko mulla ensimmäiset kurssit. Politics in developing countries -kurssi oli ihan mielenkiintosen olonen, vaikkakin muistutti lähinnä lukion maantiedon tuntia. Katteltiin kartasta mitkä maat kuuluu kehittyneisiin ja mitkä kehittymättömiin valtioihin, ja millasilla mittareilla kehitystä tutkaillaan. Ei siis mitään uutta. Toivottavasti jatkossa kurssi tarjoaa jotain uuttakin informaatiota. Organizational behaviour -kurssi vaikuttaa aiheeltaan kans ihan passelilta, mutta luennoitsija oli astetta tiukempi. Kurssilta ei saa olla koko kevään aikana pois kun kolme kertaa jne. Jollain Heikin kurssilla oli vielä päätetty huomauttaa, että luennolle ei saa tulla hihattomassa paidassa (koska sit vois alkaa näytellä lihaksiaan) tai uimapuvussa.Turhaan on siis uimapukukin mukana.

History of world revolutions -kurssi vei voiton kaikista. Luentosalissa oli noin puolet korealaisia ja puolet vaihtareita. Hetken odottelun jälkeen luennoitsija tuli luokkaan, ja totes, että vaihtareille on annettu väärää informaatiota ja kurssi pidetäänkin koreaks. Eipä siinä sitten mitään. Mulla on siis tällä hetkellä vaan kolme kurssia. Viikonloppuna voi mahdollisesti pystyä vielä vaihtaan kursseja, joten täytyy toivoo, että saisin jonkun kurssin tilalle.

Tänään korean kielikurssin alotusluento oli vähintäänkin mielenkiintonen. Mies ei puhunut paria sanaa enempää englantia vaan höpötti ihan hurjana koreaks jotain, ja kaikki vaan nyökkäili "okei, okei". Ihan niinkun joku olis ymmärtänyt jotain. Kovasti luennoitsija heilutteli kädessään kirjoja ja pälätti, että ilmeisesti jotkut kirjat pitäs käydä ostamassa.

Tänään saatiin myös opiskelijakortit; tai siis kaikki muut sai paitsi mä, koska mun valokuva oli kateissa. Se on lähetetty Ajouhun viime keväänä muiden papereiden kanssa, jotka joku täällä on lahjakkaasti hukannut. Onneks mulla oli Suomessa otettuja passikuvia mukana, mutta menee vielä viikko, että ne tekee mulle uuden kortin.

Miten voi olla näin kylmä? Hyrrr.

Viime päivät Koreassa on mennyt lähinnä juostessa pippaloista toiseen ja yrittäessä nukkua jossain välissä. Oikeestaan joka päivä on ollu jokkut bileet, tai jos semmosia ei oo ollut, ne on järjestetty. Torstaina lähdettiin suomalais-saksalais-ruotsalais-porukalla juopotteleen ja päädyttiin lopulta testaan noraebangia eli karaokehuonetta. Omalle porukalle saa siis vuokrata huoneen, jossa voi laulella karaokee ja samalla ryypätä. Karaokemestasta löyty sivukaupalla englanninkielisiäkin biisejä Rammsteinista Britney Spearsiin, joten kaikille löyty jotakin. Ryyppääminen täällä on suht halpaa: pullo parikytvolttista Sojua maksaa 3000 wonia eli kaks euroo. Sojua ei yleensä lantrata mihinkään vaan juodaan sellasenaan. Se on siitä kummallinen juoma, että se ei oikeestaan maistu viinalle, mutta nousee hyvin päähän. Eli se toimii. Jos baariin mennään isolla porukalla, yleensä tilataan pöytään kolmen litran kannu olutta. Eikä sekään maksa kun suunnilleen kaheksan euroo.

Koreassa on tapana, että omaan lasiin ei saa kaataa juomaa itse. Täytyy aina odottaa, että joku toinen täyttää lasin. Jos joutuu kaataan itse juomaa, osottaa se ympärillä olevien ihmisten huonoa käyttäytymistä. Korealaisilla on myös paljon juomapelejä, joita ne pelaa baarissa. Tähän asti hauskimman näkönen peli on ollu Titanic: kaljatuoppiin laitetaan kelluun snapsilasi, johon jokainen pöydässä oleva kaataa vuorollaan tilkan Sojua. Se, kenen kohdalla snapsilasi uppoo, joutuu juomaan kalja-soju-sekotuksen. Onneks ei oo vielä kertaakaan osunut mun kohdalle.

Lauantaina lähdettiin vaihtariporukalla ensimmäistä kertaa Souliin. Järjestetyllä kierroksella käytiin ensimmäisenä Jogyesa-temppelissä, jossa opas höpötteli kaikenlaista buddhalaisista ja niiden uskonnosta. Ihan hieno temppeli oli se, myös vähän erilainen kuin mitä Kaakkois-Aasiassa temppelit tuppaa oleen.

Seuraavana kohteena oli Insadongin alue, jossa myytiin kaikenlaisia käsitöitä ja matkamuistokrääsää. Ei sieltä oikeen ostettavaa löytyny, joten mentiin pelihalliin pelaan rumpupeliä. :) Insadongissa oli paljon katukeittiökojuja, joista löyty enemmän ja vähemmän herkullisen näkösiä suupaloja.

Bukchon Hanok -kylä oli todella pieni, mutta siellä sai pällistellä perinteisiä korealaisia asumuksia. Kalligrafiaa sai testata pientä maksua vastaan, ja musiikkiesitystä oli myös tarjolla. Nähtiimpä myös joku hassunnäkönen kulkue, mikä lie oli.

Viimeisenä kohteena oli Gyeongbokgung-palatsi ("Palace Greatly Blessed by Heaven"), joka on rakennettu 1300-luvulla. Alue oli melko laaja, ja jos minkämoista pömpeliä löyty. Taustalla näkyvät vuoristomaisemat oli todella upeet. Paikka on varmasti vielä hienompi kun kesä lähestyy ja puut kukkii.

Kierroksen jälkeen oli tarkotus jäädä Souliin tapaan Raunia (Heikin äiti) ja Nallea, mutta niiden lento oli peruttu, joten palattiin takasin Suwoniin. Soulissa on todella laaja metrolinjasto, joka ulottuu Suwoniin asti. Suwon sijaitsee siis noin 30 kilsaa Soulista etelään, ja lisää infoa miljoonan asukkaan kaupungista löytyy täältä. Metrolla Soulista Suwoniin matkustaminen kestää kuitenkin jonkun aikaa kun pitää vaihtaa metroa monta kertaa, joten bussilla on tullut liikuttua aika paljon. Bussi-metromatka Souliin kestää suunnilleen tunnin ja kustantaa reilu pari euroo. Suwonin sisällä bussilla liikkuminen on myös halpaa: minnepäin kaupunkia tahansa pääsee alle eurolla. Ja jos on isommalla porukalla liikenteessä, voi taksilla meneminen tulla yhtä halvaks.

Maanantaina eli eilen oli täällä Independence Movement Day, eli joku itsenäisyyspäivän tapanen, mutta ei kuitenkaan itsenäisyyspäivä. Korea siis teki 1.3.1919 itsenäisyysjulistuksen irtautuakseen Japanin otteesta, mutta varsinaisesti Koreat itsenäisty 1945. Näin ainakin Wikipedia väittää. Mitään erityisiä juhlallisuuksia täällä ei kuitenkaan maanantaina ollut, vaikkakin oli pyhäpäivä. Rauni ja Nalle oli lopulta saapunut Souliin sunnuntai-iltana, joten maanantaina lähdettiin jälleen pääkaupunkiin. Käytiin syömässä Itaewonin alueella, joka on varmaankin Soulin turistikeskittymä, ja hinnat oli myös sen mukaisia. Hetken käppäilyn jälkeen löyty kyllä ihan kohtuuhintainen rafla.

Tänään alko yliopistolla kurssit eli nyt pitäis jotenkin motivoitua opiskeleen. Ittellä ei ollu tänään vielä mitään luentoja, mutta Heikillä oli joku Network Security -kurssi. Tänään oli tarkotus käydä hoitamassa myös viisumiasioita. Mun alkuperäinen opiskelutodistus on täällä yliopistolla, mutta Heikin on Suomessa, joten täytyy odotta vielä päivä että Heikin uuteen todistukseen lyödään leima. Toivottavasti tällä viikolla sais viisumihaun käyntiin.

Tänään tuli testattua myös dormien pesukone. Oli ehkä vähän turhankin yksinkertanen: pesujauheet heitettiin koneeseen pyykkien päälle ja sitten valittiin, haluaako pestä valkosia vai värillisiä pyykkejä. Lämpötilaa ei voinut säätää mistään. Noh, pyykit tuli ainakin melkein puhtaaks ja kuivausrumpu toimi ihan hyvin.

Lisää kuvia Soulista ja Suwonista löytyy täältä.