Back to Vientiane

Maanantai-aamuun mennessä Heikin kuume oli laskenut, joten päätettiin kierrellä katselemassa Luang Prabangin nähtävyyksiä. Kaupungin keskustassa nököttää kuninkaallinen palatsi (The Royal Palace, Haw Kham), joka rakennettiin Ranskan siirtomaa-aikana vuonna 1904 kuningas Sisavang Vongille. Vuonna 1975 kommunistit ottivat vallan ja palatsi muutettiin kansallismuseoksi. Museossa sai siis pällistellä kuninkaallisia huoneita ja tavaroita, jotka nyt oli ihan hienoja. Tästä museosta, kuten myös Vientianessa olevasta kansallismuseosta, löytyi kaikenlaista venäjänkielistä kommaritavaraa. Museossa oli myös muiden maiden Laosille lahjana annettuja tavaroita. Aasian maat olivat antaneet kaikenlaista jalometallia ja koristeellisia posliiniastioita. Uljas Neuvostoliitto oli lahjoittanut pinssejä.



Myös vuonna 1560 rakennettu buddhalaisten Xieng Thong -temppeli sijaitsee kaupungin keskusta-alueella, Mekong-joen rannalla. Temppeli oli... noh, temppeli. Olihan se tietenkin hieno kaikkine yksityiskohtineen, mutta temppeleitä nyt on täällä jokaisessa kadunkulmassa. Ja ne näyttää kaikki melkein samalta.







Maanantai-iltana käytiin vielä uudestaan katsastamassa Night Market ja ostamassa kaikenlaista vaatetta. Tänään lennettiin Lao Airlinesin siivillä takaisin Vientianeen, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Kymmenen tunnin vuoristoteitä kiemurtelevan bussimatkan sijaan oltiin ilmassa puolisen tuntia, ja pulitettiin siitä noin 60€ per naama (bussimatka olisi ollut noin 10€). Lyhyet bussimatkat on ihan lepposia varsinkin jos saa pällistellä kauniita maisemia, mutta pidemmät matkat vaatii vähän istumalihaksia ja kärsivällisyyttä. Tosin tähän asti bussimatkat on mennyt torkkuessa ja nähdessä Lariam-huuruisia unia. Huomenna on edessä taas kaupunginvaihto, joten toivottavasti meitsillä tänään noussut kuume hellittää huomiseen mennessä.