Luang Prabang

Elikkäs elikkäs. Nyt on sitten pari päivää pyöritty UNESCOn maailmanperintökohteessa Luang Prabangissa, joka sijaitsee noin 425 km Vientianesta pohjoiseen. Asukkaita kaupungissa on reilu 100 000. Maailmanperintökohteeksi kaupunki on valittu ilmeisesti hyvin säilyneen ranskalaisarkkitehtuurin ja buddha-temppeleiden vuoksi. Titteli on nähtävästi tuonut mukanaan myös laumoittain turisteja, koska kaupungin keskusta tuntuu pyörivän pelkästään turismin ympärillä. Erityisesti venäläisiä (jee!) ja saksalaisia turisteja on paljon, mutta missäpäs maailman kolkassa ei saksalaisturisteihin törmäisi...Vaikka kaupunki onkin vähän turistirysä, on se kyllä ollut näkemisen arvoinen. Kaupungin keskustaa ympäröi toiselta puolelta Mekong-joki ja toiselta puolelta Khan-joki. Molempien rannoilla näkymät ovat olleet komiat.



Perjantai-iltana kun saavuttiin kaupunkiin, mietittiin, että onpas turistimesta täynnä vanhoja pappoja. Lauantaina vuokrattiin pyörä päiväksi noin reilun euron hintaan (15,000 kip) ja Heikki vei mua ritsillä ympäri kaupunkia. Lähdettiin ihan summamutikassa polkemaan jonnekin, ja kaupungin laitamilta löytyikin iso tori-alue, jossa ei länkkäreitä näkynyt, ja hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat kuin keskustassa. Tätä ennen oltiin poikettu jo Tribal Marketilla ja Dala Marketilla, josta mukaan tarttui Heikille uimahousut ja meitsille paita. Dala Marketilla hinnat olivat hieman kovemmat, koska tuotteet olivat enemmän merkkivaatteita. Noh, ei Heikki maksanut "Dieselin" uimahousuista kuin noin 6€ (75,000 kip), vaikka sekin taisi olla ylihintaa. Pyörällä polkiessa kaupungin laitamilla taidettiin olla aikamoinen näky, koska kaikki mopolla ohiajavat täkäläiset naureskelivat meille. Ei taida länkkärit hirveästi niillä seuduilla pyöräillä.



Illemmalla käytiin vielä katsastamassa Night Market, joka oli kaupungin keskustassa ja suunnattu erityisesti turisteille. Kaikenlaista turistisälää oli saatavilla, ja yhden t-paidan menin ostaan reilu euron hintaan (15,000 kip). Night Marketille ehkä palaillaan vielä huomenissa. Illemmalla kun käytiin syömässä, Heikki ei osannut päättää, söisikö laosilaista ruokaa vai pizzaa, joten tilasi Lao Pizzan. Se sisälsi Mekong-joen levää (sea weed), lao-makkaraa ja chilisoosia. Oli kuulemma hyvää.



Tänään sunnuntaina vuokrasimme mopedin ja suuntasimme Kuang Si -vesiputouksille noin 30 km päähän Luang Prabangista. Nettihuhujen mukaan mopojen vuokraaminen ulkomaalaisille olisi kiellettyä, jotta tuk tuk -elinkeino pysyisi hengissä. Lisäksi joku saksalainen oli kuulemma röytänyt ittensä kuoliaaksi mopolla täällä joskus pari vuotta sitten. Vuokrauspaikkaa joutuikin vähän aikaa etsimään, mutta pääkadulta sellainen lopulta löytyi. Vuokra tosin oli korkea (120,000 kip eli noin 10€). Yleensä Kaakkois-Aasiassa pärrän päivävuokra on parin euron luokkaa. Toiminta tuntui myös vähän "tiskin alta" -touhulta, koska pärrää jouduttiin hetken aikaa odottelemaan ja sen toi vaivihkaa joku äijä jostakin. Aluksi haasteita tuntui tuottavan myös se, että skootterissa oli vaihteet! :D Meistä kahdesta mä oon ainut, joka on aikaisemmin ajanut vaihdepyörällä, mutta pistinpä kuitenkin Heikin kuskiksi. Tällä kertaa saatiin myös molemmille kypärät, toisin kuin viime reissulla Koh Taolla Thaimaassa. Hyvin matka taittui vesiputouksille asti hyväkuntoista asfalttitietä, joka kulki monen pikkukylän halki.



Vesiputoukset olivat suurempi turistikohde kuin olin odottanut, koska ennen vesiputousaluetta oli paljon turisteille suunnattuja myyntikojuja. Vesiputousaltaalta toiselle pystyi hyvin talsimaan merkittyä reittiä pitkin, kunnes päästiin isoimman putouksen juurelle. Siitä eteenpäin matka oli jyrkkää rinnettä, ja taisi se kiipeäminen ottaa vähän kunnon päälle. Ylhäällä oli tietenkin hienot näkymät, ja matka takaisin alas vesiputouksen toista puolta kävikin kepeästi, vaikka rinne oli jyrkkä ja pariin otteeseen meinasi maa luisua alta. Sen verta hiki kuitenkin tuli, että piti lopuksi päästä pulahtamaan vesiputousaltaaseen. Uimakelpoisia altaita oli kolme, joista yhdessä oli myös liaani, jota uhkarohkeimmat kokeilivat. Vesiputousten yhteydessä oli myös joku Bear Rescue Center, jonka mustakarhut näyttivät aika väsähtäneiltä. Tarhassa on ollut myös indokiinalainen tiikeri, joka kuoli viime vuonna. Lisää kuvia löytyy taas Picasan albumista.









Huomiselle ei olla vielä tehty sen suurempia suunnitelmia. Aktiviteetit valitaan sen mukaan, nouseeko vai laskeeko Heikin tänään noussut kuume. Eiköhän me ainakin kaljalla käydä.

Vientianeilua, Buddha park ja maisemamatka

Tuohon aiemmassa kirjoituksessa näkyvään riemukaareen liittyy muuten hassu historia. Jenkit lahjoitti Laosin pojille betonia lentokentän kiitoradan rakentamiseen. Lao-äijät mietti että "hätttänääääh me mitää kiitorataa... riemukaari jumalauta!", ja päättivätkin rakentaa betonista kunnon monumentin. Liekö laoponua kulunut päätöstä tehdessä. Kirsikkana kakun päällä pytingistä tehtiin ihan piruuttaan juuri ja juuri korkeampi kuin Ranskassa sijaitsevasta esikuvastaan. Nerokasta.

Niin. Vientianessa heiluttiin tuossa vielä muutama päivä pyörien kaupungilla. Kansallismuseo tuli tsekattua, museoreitin alkupäässä oli Laosista löytyneitä dinosaurusten luita, keskivaiheet koostuivat Laosin historiasta ärsykkeenään ensin ranskalaiset kolonialistit ja sittemmin jenkki-imperialistit (kuten ko. kansat museon kamojen seliteteksteissä kuvataan). Loppuvaiheet keskittyivät Laosin nykyisen pseudo-kommunistisen järjestelmän esittelyyn. Tulipahan hoidettua reissun sivistävä ja kultturelli puoli pois alta.

Vientianen keskustasta n. 25km päässä sijaitsee Buddha park, puisto täynnänsä buddha- ja hindupatsaita. Suhautettiin puistoon paikallisdösällä ja hienopa puistopa olikin juum. Patsaat näyttää ikivanhoilta, mutta todellisuudessa ne on rakentanut jamppa nimeltä Luang Pu Bunleae Sulilat joskus 1950-luvulla. Kommarien noustua valtaan mies pakeni Thaikkuihin ja rakensi sinne samanlaisen puiston (hivenen isomman vieläpä). Hieno mies. Kuvattavaa puistossa riitti, saakelin hienoja ja hassuja patsaita. Ei siis pelkästään mitään tylsiä istuvia buddhia vaan enemmänkin tuli vaikutelma että tekijä on kattellut liikkaa piirrettyjä ja mahdollisesti löytänyt lähimetsästään hyvät sieniapajat. Pienimmät patsaat oli ehkä 30-senttisiä, kun taas jättimäisimmät olivat tieskuinkamonimetrinen makaava buddha ja jättimäinen kurpitsa. Kuvia on lisää Picasan albumissa.







Kurpitsaan pystyi kävelemään sisään, sisällä oli helvetin likaista ja ahtaahkoja katakombeja pitkin pystyi kapuamaan tasolta toiselle ja lopulta kurpitsan huipulle. Huipulta näkikin sitten koko puiston. Liekö tuolla sitten jokin syvempi merkitys, ei voi tietää. Ehkä jonkinlainen hedelmällistävä puhdistautumisriitti! Ainakaan tähän riittiin ei liittynyt kannibalismifantasiaa (kristinuskon ehtoollinen) tai muita typeryyksiä. Kannatan kurpitsauskontoa.







Buddhapuistoon pääseminen hitaalla dösällä, siellä pyöriminen ja kaiken kuvaaminen sekä sieltä poispääseminen veivätkin sitten yllättäen tai vähemmän yllättäen koko päivän valoisan ajan. Oltiin jo aiemmin haettu bussiliput kohti Luang Prabangia ja seuraavana aamuna aikaisen herätyksen jälkeen kiivettiin bussiin. Tämä oli siis perjantai-aamu 15.1.



Bussimatka suuntautui siis Pohjois-Laosiin ja vuoristoa riitti. Kapeat tiet kiemurteli pitkin vuoria ja laaksoja. En oo koskaan ollut mikään suuri maisemien ystävä, mutta tällä matkalla ne oli kyllä mainitsemisen arvoiset. Suorastaan ylitsevuotavan visuaaliset ja aistimia hyväilevät. Siis ihan jäätävän hienot. Pari kuvaa tuli napsittua, mutta ne näyttää ihan paskalta kun ovat halvoilla pokkareilla likaisen ikkunan takaa napsittuja.



Matkan varrella oli pikkukyliä ja aina vastaantulevan rekan tai dösän ohitettua (vieläpä usein jossain übertiukassa mutkassa) sai ihmetellä miten fysiikan lait sen mahdollisti metrinelkytkaheksan senttii levelällä tiellä... Näkymiä tuijotellessa ja tien kiemuroita ihmetellessä heräsi ajatus, että täällä pitäisi päästä kiertämään näitä paikkoja motskarilla. Melkein joka kylästä löytyi jonkinlainen guesthouse, joten voisi helposti tehdä ihan lyhyitä päivämatkoja valosalla. Ehkä vielä joskus.. Matkalla pysähdyttiin myös ehkäpä hienoimmalla taukopaikalla ikinä. Ei ihan tavan ABC vaan korkealla vuoren laella oleva pikku rafla, josta sai luultavasti tuntikausia seissyttä ja kärpästen saastuttamaa safkaa. Ja silti oli hiton hyvää. Matka kestikin sitten aamukasista iltakuuteen eli aurinko kerkes just laskemaan kun saavuttiin Luang Prabangiin, jossa nyt ollaan. Ja tämä se vasta hieno paikka onkin. Palaillaan.

Havainto

Tajusinpa tossa vähän aikaa sittem että liikennehän onki tääl oikeanpuoleista ihanku Suomessaki. On se jännä. Ilmankos kadut tuntu heti alussa jotenki järkevämmältä.

Jatkamme havainnointia.

Vauhdilla Vientianeen

Pattayan visiitti jäikin odotettua vielä lyhemmäksi, kun hypättiin bussiin kohti Laosin rajaa jo sunnuntai-iltana aika ex tempore ja navigare necesse est. Aateltiin että lienee mukavampaa vetästä 12h bussimatka yövuorolla sen sijaan että tuhlais päivän dösässä istumiseen, vaikka meillä olikin yö maksettu jo hotelliin. Samalla saatiin aikataulut natsaamaan Hannun ja Penan visarunin kanssa (Thaimaan nerokas byrokratia siis vaatii että käy säännöllisesti rajan takana pyörähtämässä jotta saa taas lisäaikaa olla Thaimaassa) ja olemaan Vientianessa perillä samoihin aikoihin.

Bussilippuja syrjäseltä Pattaya-Nong Khai -reitin lähtöasemalta kysellessä selvisi että kaikki illan vuorot on täynnä paitsi yksi joka lähtisi 1,5h päästä. Varmisteltiin moneen kertaan että onhan siin bussissa sitte vessa, ettei tartte housuja liata. Ohan se nyt varma että ton pitusella matkalla iskee taas kaikki mahamyllytykset päälle ja muutenkin mulla oli vielä baari-illan jälkitauti hivenen päällänsä. Otettiin liput ja samalla tajuttiin että mun luurin kello oli itse asiassa puoli tuntia jäljessä, joku oli vissiin mennyt sörkkimään sitä kännipäissään, en tiä kuka saakeli! Jäätävällä kiireellä mopotakseilla takas hotellille pakkaamaan kamat ja checkouttaamaan. Checkout-proseduurien kestäessä tuskasen kauan sain onneksi samalla säädettyä hotlan tädin heittämään meidät asemalle autolla. Ei siis tarvinnut rinkat selässä lähteä mopotaksin kyytiin ja mahdollisesti repeytymään 34 osaan rinkan remmin tarttuessa vastaantulevaan ajoneuvoon jne...

Ja olihan se ihan letkeä bussimatka, paikat oli vippipaikat viltin kera joten tuolilla pystyi jopa nukkumaan. Aamuseiskan pintaan maanantaina linjuri saapui Nong Khaihin, josta Laosin raja oli tuktuk-kyydin päässä. Oli muuten jopa vähän viilee ilma ja tuktukin kydissä tuli jopa vähän kylmä. Koska oltiin lähetty nin kiireellä, ei keritty kunnolla ottamaan selvää rajahässäköistä eikä meillä ollut taaloja Lao-viisumia varten (maksoi 35usd). Hommat hoitui kuitenkin ostamalla palvelua thaimaan puolelta visahäslereiden toimistolta: pakettiin kuului paperit valmiiks täytettyinä, pinkka taaloja ja kyyti rajalta Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Ilman tota pakettia oltais varmaan joitain euroja säästetty mutta hyvä näinkin. Rajalla jonotellessa vierähtikin sitten pari tuntia.

Vientianessa otettiin viihtyisä huone joka oli tosin semikallis, koska huoneeseen kuului myös oma keittiö. Vientiane tuntui heti sopivan letkeältä mestalta. Asukkaita vissiin joku parikolmesataa tuhatta, liikenne huomattavasti thaimaata hidastemposempaa ja rauhallisempaa. Pidän.





Päivemmällä treffattiin Hannu ja Pena ja ruvettiin miettimään mitä tekis. Alkuun mentiin Mekong-joen varrelle ajatusena ottaa parit juomat ja kahtella auringonlaskua. Mekong oli melko kuivana ja maansiirtokoneet jylläs siinä nenän edessä, en tiä mitä ne rakentaa ja myllää. Yritettiin tilata viskikolaa porukalle, mutta saatiin kukin lasi puolitäynnä lao-ponua. Hivenen oli tujakkaa... Auringon laskettua otettiin suunnaksi keilarata ja käytiin viskelemässä palloja ja maistelemassa paikallista olutta beerlaota. Loppuilta kului mekongin varrella jossain 4. kerroksen kattobaarissa pohtien visaisia moraalisia dilemmoja. Baarit menee täällä puoliltaöin kiinni joten ei joutunut onneksi liikaa juopottelemaan.



Tänään tiistaina ollaan lähinnä pyöritty kaupungilla tsekkaamassa markkinoita ja jossain riemukaaren tapaisellakin piipahdettiin. H&P päättikin lähteä jo tänään takaisin Pattikselle, vissiin tykkäävät minibussissa istumisesta. Meillä ei oo ainakaan ihan heti kiirettä mihinkään, ja ollaan ainakin pari yötä nyt tässä hotlassa. On tullut reissattua vähän turhan hektisesti tää alkumatka.



Lidää kuvia löytyy ja kerääntyy vastedeskin tänne.

Pattis

Bangkokissa pakolliset alkuostokset hoidettiin siis perjantaina. Lauantaina vietiin talvikamppeet säilytykseen odottamaan Koreaan lähtöä. Säilytys maksoi yhteensä noin 15€ eli tulee kyllä halvemmaksi kuin ostaa molemmille uudet talvitakit Koreasta. Kävimme syömässä aamupalaa Tescossa, jossa oli monta ruokakojua ja monenlaista sapuskaa tarjolla. Ostimme jonkinlaiset sämpylät, jotka maistuivat voipullilta. "Sämpylöissä" oli myös lihaa ja päälle oli ripoteltu maissia. Olivat ihan hyviä, mutta skytrain-aseman kojusta ostetut 15 bht/kpl (n. 0,20€) maksaneet vohvelit veivät kyllä voiton.



Päivällä otettiin Eastern Bus Terminalista Pattayalle bussi, joka maksoi 91 batia eli noin kaksi euroa. Matkan olisi pitänyt kestää tunti tai kaksi, mutta thaimaalaiseen tapaan matka venyi noin neljän tunnin mittaiseksi. Bussissa oli kuitenkin leppoisaa istuskella ja katsella typerää thaimaalaista komediaa, jossa mies kaappaa bussin ja ottaa ihmiset panttivangiksi. Ohjelman bussissa oli myös nainen, jolla oli hirveät ilmavaivat ja muut matkustajat yrittivät paeta häntä bussin toiseen päähän. Tämä oli ilmeisesti thaimaalaista huumoria parhaimmillaan, koska se sai monet matkustajat purskahtamaan nauruun. Olimme siis itse suunnilleen bussin ainoat ulkomaalaiset matkustajat. Bussissa näytettiin myös jotakin komedia-musikaalia, jossa miehet heiluivat hameissa ja kravateissa. Todellisuudessa puolet bussimatkasta meni torkkuessa.

Pattayalle saavuttaessa bussin henkilökunta (siellä oli ainakin kuski, lipunmyyjä ja tavaroiden kantaja) viittoi  ikkunasta ulos ja höpötti jotakin thaiksi. Emme ymmärtäneet yhtään mistä oli kyse, mutta onneksi bussissa oli Briteistä kotoisin oleva mies, joka sitten tiedusteli minne olemme menossa. "Pattayan bussiasemalle", sanoimme. "Pattayalla ei ole bussiasemaa", vastasi brittimies. Nice to know. Jäimme siis seuraavalla pysäkillä missä brittimieskin jäi, ja hän neuvoi meitä ottamaan songthaewin eli lava-auton/bussin, joka menee hotellimme läheltä. Otimme bussin, mutta emme löytäneet hotellia, ja vahingossa ajoimme bussilla liian kauas. Otimme siis toisen bussin, jolla ajattelimme pääsevämme uudestaan samalle kadulle, mutta bussi lähtikin jonnekin aivan muualle. Hetken hortoiltuamme eksyksissä päätimme ottaa mopotaksin, mikä olisi
pitänyt tehdä jo heti alkuaan. Mopotaksista maksoimme varmaankin 50 bht eli noin euron verran per naama.

Kaiken sompailun jälkeen pääsimme kuitenkin hotellille ja tapasimme Hannun, jonka vuoksi Pattayalle olimme saapuneet. Hannun ja Hannun kaverin Penan kanssa lähdettiin sitten viettämään iltaa, ja kävimme katsastamassa suomalaisen ylläpitämän baarin, joka sijaitsi suht lähellä hotelliamme.Tänään olisi tarkoitus vain löhöillä ja huomenna jatkaa matkaa Laosiin.

Bangkok

Hengissä on selvitty Frankfurtin kautta Bangkokiin, ja rinkatkin löysi hyvin tiensä perille eivätkä jääneet Helsinki-Vantaan laukkusumaan. Suomesta lähtiessä mietti, että voisihan sitä talveekin jäädä viettämään, mutta Bangkokiin päästessä tuntui kyllä hienolta olla täällä jälleen. Lentokentällä lähdettiin etsimään taksia samasta paikasta kuin ennenkin, mutta julkiset taksit olivatkin siirtyneet kerrosta alemmaksi. Taksikuski ei tälläkään kerralla oikein tuntunut tietävän, missä hotellimme sijaitsee, mutta perille päästiin kuitenkin. Ja nettiin piti tietenkin heti mennä...



Hotellihuone on ihan mukava ja hyvällä sijainnilla. Tänään pitäisi vielä palautella mieleen Bangkokin karttaa ja suunnistaa jonnekin ostoksille ja syömään. Tästä se lähtee.