Kiina, osa 1/3

Reilu pari kuukautta Koreassa vietetyn ajan jälkeen Kiina tuntui liikenteen puolesta vähän kaoottiselta. Toisaalta tuntui, ettei olis lähtenyt Koreasta minnekään, ja toisaalta olo oli kuin olis palannut takasin Kaakkois-Aasiaan.  Ilmanlaatu Pekingissä oli yhtä huono kuin mitä on mainostettu. Meidän hostelli sijaitsi Pekingin vanhassa kaupungissa Hutongissa, mistä löyty perinteisiä kiinalaisia rakennuksia. Riksojen, pyörien ja mopojen lisäks kaduilla kiisi tuktukin tapasia kolmipyöräsiä harmaita kopperoita.

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien ihastuttiin kiinalaiseen ruokaan ihan täysin, ja nyt Koreassa ollessa kyllä kaipaa kiinalaisia pöydänantimia ja monipuolisia ruokia ja kasviksia. Myös kuuluisaa Pekingin ankkaa käytiin syömässä tyyriiseen hintaan eräänä iltana Qianmenin alueella. Kiinassa kun menee isommalla porukalla syömään, voi tilata pöytään useita ruokia kaikkien popsittavaks. Isomman annoksen kanaa tilatessa voi lautaselta löytyä kokonainen kana päineen kaikkineen, kuten Toukolle kerran kävi. Jos kokonaisen kanan lautasella nähtyään alkaa tunteen empatiaa pientä kanaraukkaa kohtaan eikä pään syöminen tunnu kovin houkuttelevalta, voi sen ottaa uudeksi matkatoveriksi. Näin löytyi uusi ystävämme, Sangsu, jonka seikkailuista ja elämänkerrasta lisää myöhemmin.

Meillä oli matkassa myös eräs oman elämänsä sankari Yhdysvalloista. Sen piti tulla tiistaina 4. päivä meidän muiden seitsemän kanssa samalla aamulennolla Soulista Pekingiin, mutta se ei ollut hoitanut viisumiasioitansa ajoissa ja joutu siks ostaan uuden lennon tiistai-illalle. Tiistai-iltana tyttöä ei kuitenkaan näkynyt Pekingissä, ja kuultiin, että se oli myöhästynyt uudelta lennoltaan. Lopulta se pääsi perille keskiviikkona kolmannella ostamallaan lennolla. Keskiviikkona saapui myös Iitan mukana lisävahvistusta suomalaisporukkaan sekä mun kämppis Meike ja toinen saksalainen, Julia. Kaiken kaikkiaan meitä oli reissussa siis 11: viis suomalaista, kolme jenkkiä, kaks saksalaista ja yks puolalainen.

Kahdeksan päivän aikana tuli tietenkin kierreltyä kaikki perus turistinähtävyydet. Temppeleitä Kiinasta löytyy kasapäin, ja sama pätee Kiinaan kuten muihinkin maihin: kun on nähnyt yhden tai kaksi temppeliä, on nähnyt kaikki. Parit suosituimmat turistitemppelialueet kuitenkin kierrettiin. Hutongista ihan hostellin vierestä löytyi kunfutselainen temppeli (Beijing Confucian Temple) ja Lama-temppeli, jossa oli jättimäinen yhdestä puusta veistetty buddha-patsas. Kiinassa tuntu temppeleissä olevan vähän iisimpi meno. Kaakkois-Aasiassa oli välillä todella tarkkaa millaisissa vaatteissa temppeliin astui, mutta Kiinassa kukaan ei tuntunut välittävän vaikka oli sortsit jalassa ja olkapäät paljaana. Hutongin nähtävyyksiin kuului myös kellotorni (Bell Tower) ja rumputorni (Drum Tower), jotka ei päällisin puolin näyttänyt poikkeavan muusta kiinalaisesta rakennustavasta.

Taivaan temppeli (Temple of Heaven) ja Kesäpalatsi (Summer Palace) oli enemmänkin kuin vain temppeleitä.  Taivaan temppeliä ympäröi iso puisto, jossa oli erikseen muun muassa ruusupuutarha. Ruusujen varsinainen kukkimisaika taitaa vaan olla vähän myöhemmin kesällä, harmi. Kesäpalatsissa oli lauantaipäivänä ihmisiä kuin muurahaisia keossa, eikä se krapulaisia matkalaisia oikeen miellyttänyt. Onneks vähän sivummalta löytyi rauhallisia puistokujia missä käyskennellä ja nauttia auringosta. Kesäpalatsilla olis päässyt seilaan polkuveneellä viereiselle vesitilkulle, mutta sekin näytti olevan aika kansoitettu. Huomasi kyllä, että tässä kaupungissa asuu 22 miljoonaa ihmistä. Korean metrot on yleensä aivan täynnä ihmisiä, mutta oon varma et ”kuinka monta ihmistä mahtuu kerralla metrovaunuun” –ennätys on tehty Kiinassa. Käytiin vilkasemassa myös ei niin vehreää asfalttipuistoa eli Olympiapuistoa (Olympic Park), jossa tuli bongattua kuuluisat Beijing National Stadium eli linnunpesä, Beijing National Aquatics Center eli vesikuutio sekä Linglong-torni.

Suuresta kaupungista löytyy tietenkin suuresti shoppailupaikkoja. Yonganlissa sijaitsevalta Silk Marketilta löytää ihan mitä tahansa: kenkiä, laukkuja, koruja, vaatteita, turistikrääsää, astioita ja kankaita. Kaikki tavarat ei tietenkään oo aitoja merkkituotteita, kuten aggressiivisesti käyttäytyvät myyjät yrittää väittää. ”You want a bag, beautiful girl, you need a wallet, beautiful girl? Looking looking! Tell me what you like! Good quality, good quality!” Huoh. Todellisuudessa tuotteet maksaa ehkä kymmenen prosenttia myyjän ilmottamasta lähtöhinnasta, joten tinkiminen tällä ja muillakin vastaavilla marketeilla on pakollista. Ja hyvän hinnan neuvottelu vie sen verran aikaa, ettei montaa tavaraa kerkee ostaan ennenkö menee jo hermot. Meidän seurueen Team American jäsenet Beth ja Whitley bongas marketilta ittellensä Obama-paidat, joiden selässä luki ”Oba Mao”. Sanlitunin ja Qianmenin alueilla tuli myös pyörähdettyä ostoksilla. Molemmissa oli lähinnä länsimaalaisia merkkivaatekauppoja, ja hinnat oli suunnilleen samalla tasolla kun Suomessa. Qianmen oli alueena hieno ja erilainen kuin muu Peking: rakennukset oli enemmän eurooppalaishenkisiä ja pitkin leveetä kävelykatua puksutti juna.

Neljäs shoppailualue oli Wangfujing, josta ostettiin lähinnä ruuaksi ötököitä. Nam. Testattiin pieniä skorpionin näkösiä ötököitä, jotka vielä tikulla lävistettynäkin villisti sätki jaloillaan. Ötökät tietenkin grillattiin ennen syömistä. Pikkuskorpioni maistu ihan popcornilta, ja käärmeen liha oli myös todella hyvää. Touko oli ainut, joka uskaltautu maistaan oikeeta skorpionia, ja ilmeistä päätellen se ei ollut ihan ykkösherkku. :) Kojusta olis saanut ostettua myös muun muassa lampaan penistä, merihevosta ja meritähteä.

Lisää kuvia Kiinasta täällä .

Kiinan yöelämästä ja muun muassa Kiinan muurista juttua lisää myöhemmin.

Vappuraportti

Vapusta on jo kohta pari viikkoa, kirjotetaanpa nyt jotain mitä vielä muistaa. Vapunvietto alkoi aatonaattona paikallisessa tynnyribaarissa kevyesti ja sivistyneesti naukkaillen. Jossain vaiheessa siirryin kaverini Seanin kera tynnyristä pieneen jatko-opiskelijoiden kantakapakkaan, jossa olikin latinobakkanaalit käynnissä (Keski-Amerikkalaisilla oli jonkilainen machomiehekäs juomakisa meneillään). Hauskaa oli ja latinoita piti taluttaa yksi toisensa jälkeen ulos baarista.

Tämän lämmittelyn jälkeen heräsin vapunaattoon, kun pari suomalaista tuli repimään mut ylös. Oli aika lähteä ostamaan seuraavan päivän vappupiknikille tarpeita valmiiksi. Harhailtiin hetki, lopulta ei kuitenkaan jaksettu ostaa mitään ("ei kai sinne ny muuta tarvi ku kaliaam"). Iltapäivästä kaivoin "pojan" esiin, korealaiseen vodkaan tehtyä fisua. Dormin eteen (dormin sisällä ei nimittäin saa juopotella soo soo!) suomiporukalla leiriydyttyämme seuraan alkoi kiihtyvällä tahdilla kertyä muitakin kansallisuuksia. Tarjolla oli perusjuomatarpeiden lisäksi kaikenlaista suomiherkkua, kuten fisua, salmaria ja lakusalmaria ja vappufiiliksen pystyi alkuillan edetessä enenevissä määrin aistimaan. Illan baariksi arpoutui hieman kauempana kampukselta sijaitseva Big Chill, joka oli oikein letkeä mesta. Kuulemma.

Seuraava päivä olikin sitten vapunpäivä, jolle olimme etukäteen parin suomalaisen kera suunnitelleet vappupiknikin kampusalueen nurtsille. Paikalle oli kutsuttu kaikki kynnellekykenevät herrat ja hidalgot. Pääsyvaatimuksena oli krapula. Itse heräsin armottomassa jälkitaudissa jatkuvaan puhelimenpärinään suomipoikien kaivatessa muakin paikalle. Lopulta pari tuntia myöhässä sain sipsuteltua mestoille. Paikalla olikin jo hyvä rypäs porukkaa suomalaisista kiinalaisiin. Aurinko porotti siihen malliin, että hyvin pian ihmiset joutuivat järkyttymään raavaiden suomalaisten (ja ruotsalaisten) karpaasien miehekkäistä verhoamattomista ylävartaloista. Oluen ja sojun voimalla elonmerkit alkoivat palautua vähitellen itse kuhunkin kekkeruusiin ja vappupiknikistä muodostui ikimuistoinen (loppupuolta ei taida tosin kukaan oikein muistaa). Kuvamateriaalista suurin osa on julkaisukelvotonta...

Vappupiknikin hiljetessä siirryimme suomalaisten sekä amerikkalais-korealaisen pariskunnan (Sean & kihlattunsa Seo Young) kera syömään läheiseen kanaraflaan. Muutamat meinasivat hieman torkkua ja rauhallista illallistaan nauttineet korealaiset saivat ihmetellä raflan nurkasta kuorossa kaikuvaa Mamba-hittiä, valokuvista jotka mieleen toivat paljon muistoja. Illan suunnitelmaksi valittiin baareilun sijaan Norebang & Jimjilbang eli ensin karaoke ja sitten sauna. Karaoke-visiitti oli vappumaisen villi ja korealainen oli melko järkyttynyt näkemästään... kaikinpuolin onnistunut päivä siis. Ja onnistumisen takasi karaoken jälkeinen visiitti saunaan, joka oli pienessä laskuhumalassa rentoutumisen huipentuma. Ihan uskomaton paikka, josta minna kirjottikin jo aiemmin. Makoiltiin poreammeessa ja fiilisteltiin täydellisen huippulia vappua. Pari jannua jäi saunan oleskelutiloihin nukkumaan. Itse lähdin takaisin kohti dormia hyvissä ajoin puolenyön paikkeilla. Pidin ratkaisua hyvänä. Onnittelin itseäni. Vastaan tuli joukko

vaihtareita jotka olivat suuntaamassa lähibaariin. Mut oli helppo suostutella mukaan. Pidin ratkaisua hyvänä. Onnittelin itseäni. Heräsin seuraavana iltana dormipunkastani. En onnitellut itseäni. En nukkunut seuraavana yönä. Enkä sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana aamuna lähdettiinkiin kohti Kiinaa, josta lisää myöhemmin...

Vapputunnelmia temppelistä, saunottelua ja aavemaisia huvipuistolaitteita

Korealainen sauna eli jimjilbang on nyt vihdoinkin testattu. Pari kuukautta siihen meni, että sai aikaseks raahautua campuksen pääporteilta jokusen sadan metrin päässä olevaan saunapaikkaan. Naisille ja miehille on luonnollisesti pukuhuoneet ja saunatilat erikseen, kuten korealaiseen tapaan kuuluu. 6000 wonin (noin 4 euroa) opiskelijaystävällistä maksua vastaan sai käyttää itse saunatiloja, eri lämpöisiä poreammeita ja kylmällä vedellä täytettyä vilvoitteluallasta sekä yläkerran oleskelutiloja. Itse saunoja oli muutama kappale, joista "viileinkin" oli sen verta lämmin ettei siellä kovin kauaa pystynyt oleen. Suunnilleen neljän kuukauden vieroitus saunasta on ilmeisesti heikentänyt saunakestävyyttä, vaikka olihan tuolla Kaakkois-Aasiassa majaileminen melkein kuin olis saunassa ollut... Sauna oli hieman erilainen perinteiseen suomalaiseen saunaan verrattuna: lauteita ei ollut ollenkaan, vaan saunojat istuu lattialla olevalla puuritilällä. Sauna oli myös melkoisen pieni; sinne ei mahtunut kun muutama istuskeleen kerralla. Pesu-/allastiloissa olis ollut tarjolla myös hierontaa. Tällä visiitillä hierojalla näytti olevan vaatteet päällä, mutta aikasemmin muut on kertonut, että myöskin hieroja on saunatunnelmissa eli alasti.

Yläkerran oleskelutiloihin mennessä puettiin päälle saunapaikan tarjoamat pöksyt ja t-paita. Oleskelutilassa miehet ja naiset voi viettää aikaa yhdessä, ja siellä voi pötkötellä lattialla telkkaria kattoen, loikoilla hieromatuolissa, kuntoilla kuntosalilla tai pelata pelejä. Joku oli myös pistänyt pitkälleen lämpöhuoneeseen, jonka lattia on peitetty pienillä kuumilla kivillä. Yleensä saunapaikat on auki ympäri vuorokauden, joten niissä voi samaan rahaan myös yöpyä. Täydellinen rentoutumispaikka.

Perjantaina alko taas sadepilvet väistyyn ja ilma kaunistuun. Oltiin kuultu, että Suwonissa ihan tässä yliopiston lähettyvillä olis hylätty huvipuisto, joten päätin Essin kanssa lähtee etsintäretkelle. Aivan dormien läheisyydestä lähti polku ylös harjuun, josta avautu näköala aivan loputtomiin jatkuvalle tietyömaalle. Reilu puolen tunnin harjussa seikkailun ja useiden polkujen koluamisen jälkeen löyty etsimämme. Keskellä tietymaata kaivinkoneiden seassa törrötti ränsistynyt huvipuisto. En tiedä mitä sillä jättimäisellä tietyömaalla oikein rakennetaan, mutta eipä niillä ainakaan tunnu olevan kiire siirtää varmasti ikuisuuksia käyttämättömänä ollutta huvipuistoo pois tieltä. Paikka oli vähän aavemainen, tai aavemaisen siitä teki oma mielikuvitus. Paikka oli täynnä rikottuja lipunmyyntikioskeja ja ajolaitekoppeja sekä ruostuneita ja viiden sentin pölykerroksessa olevia laitteita. Jokin kellarikerros oli täynnä vettä. Huvipuiston ylätasanteelle vievät rappuset oli alkanut ruostua rikki, mutta kyllä niitä pitkin vielä uskalsi kivuta. Ei oltu ihan varmoja, saako keskellä tietyömaata oikein palloilla, joten koitettiin pysyä vähän piilossa kaivurikuskien näköetäisyydeltä, ja kerran jopa piilouduttiin pupupatsaiden taakse. Lähtiessä vielä huomattiin, että jokusen matkan päässä itse huvipuistosta oli lisää huvipuistolaitteiden osia. Olis kyllä ihan kiva tietää, mikä tän huvipuiston tarina on.

Vapun vietto on täällä Koreassakin ollut melko railakasta. Korealaiset ei siis vietä vappua, mutta suomalaiset on kyllä pitäneet vapputunnelman yllä. Perjantain juominkien jälkeen (pojilla vappu tosin alko jo torstaina) lauantaina oli luvassa campusalueella vappupicnic auringonpaisteessa. Jonkun verran sinne oli saatu paikalle myös muitakin vaihtareita kuin suomalaisia, ja Heikki mahdollisesti päivittelee lisää omia vapputunnelmiaan tänne kunhan ensin selviytyy siitä vapusta. Mä ja Iita  leikittiin suomalaisporukan mustia lampaita ja lähdettiin Friend's Clubin järjestämälle temppeliyöpymiselle Suwonin laidalla olevaan Jongjusa-temppeliin (용주사). Perillä me saatiin jotkut tyylikkäät lökäpöksymunkkikuteet, joissa oli itseasiassa hyvinkin miellyttävä olla. Päivä lähti käyntiin kumarteluiden opettelulla (polvilleen maahan, pää lattiaan ja takas ylös) ja opettelemalla temppelin käyttäytymissääntöjä, joita lopulta kukaan ei noudattanu.

En tiedä miten munkit kestää niin ykspuolista ruokavaliota, kun kaikki päivän ateriat koostuu riisistä, kimchistä ja erilaisista kasvispohjaisista sidedisheistä. Illallisseremoniassa syötiin neljästä eri kiposta, joista yks oli tarkotettu astioiden pesuveden säilömiseen. Juum. Riisikippoon ei saanut missään nimessä laittaa muutakun riisiä, paitsi keltaisen retiisin, jota ei saanut syödä. Retiisin käyttötarkotus selvis ruokailun jälkeen: sen ja veden avulla pestiin kipposet, ja vasta pesemisen jälkeen retiisi syötiin. Ihan niinkun se ei muutenkin olis jo tarpeeks pahan makusta (korelaisetkin vähän irvisteli sitä syödessä). Tän jälkeen astiat pestiin vielä uudestaan vedellä ja sormilla putsaten. "Mitä hittoa?" -ilmeitä herätti munkin toteamus, että lopuks osa pesuvedestä juodaan.  Eh... Njoo, hyvää oli. Ruokaillessa kaikki oli todella tarkkaa: millä kädellä tekee mitäkin ja mistä kulhosta syö mitäkin eikä syömäpuikoista saanut lähtee minkäänlaista ääntä, koska joku hemmo jossain pilvenhattaralla tai missä lie kuulee sen ääneen ja tulee nälkäseks. Ruokaillessa istuttiin kahdessa eri rivissä, ja lopulta se puoli, joka oli jättänyt eniten ruokaa syömättä, joutu tiskaan kaikkien ruokailuvälineet. Lottovoitto osu tietenkin meidän puolelle.

Illemmalla käytiin kuuntelemassa jonkun unkarilaisen munkin opetuksia. Reilu tunnin kestävästä monologista ja korealaisten esittämistä kysymyksistä ei jäänyt mieleen muutakuin eräs munkin neuvo: opettakaa lapsillenne englantia. Ennen kello yhdeksän nukkumaanmenoaikaa pidettiin vielä meditointihetki. Temppelissä nukuttiin lattialle levittettävillä patjoilla, jotka oli sata kertaa pehmeemmät kun dormien sänky. Seuraavana aamuna, tai siis yönä, herätys oli kello kolmen aikaan, jollon lähdettiin ulos pamautteleen kelloa ja kuunteleen aamuhartautta ja kumarteleen. Takasin temppelille mentäessä kumartelujen teko jatkui: edessä oli 108 kumarrusta, joista jokaisella oli oma erityinen tarkoituksensa. Kumartelujen jälkeen kello ei ollut kun vasta neljä tai viis aamulla, joten jatkettiin aamujumpalla. Lähes kaikki liikkeet oli ihan tavallisia venyttelyliikkeitä, mutta niitä tehdessä olis pitänyt tuntee jotain maagista voimaa käsissä. En sitten tiedä minne se voima katos...

Aamupalan jälkeen lähdettiin reippaina lakaseen temppelialueen pihaa luudilla. Mä ja Iita tietenkin huidottiin hiekkaa kivetykseltä pois semmosella otteella, että varmasti tulee puhdasta. Joku munkki tuli sitten huomauttaan, että kivetystä pitää luudalla vaan hellästi hipaista. Ömm... Eikö tarkotus ollutkaan siivota? Lopulta huidottiin vaan jotain havunneulasia hiekkatieltä pois. Eikä rehkiminen tähän loppunut, kun seuraavaks lähdettiin kipuaan viereiselle kukkulalle, jossa ohjelmassa oli muun muassa puiden halailua ja energian siirtämistä puun ja ihmisen välillä. Semmosta... Aamupäivän aikana askarreltiin vielä lotus-kukkasia ja vietettiin teehetkee parin munkin kanssa.  Se oli semmonen vappu 2010 ja temppeliyöpyminen on nyt aika nähty.

Tällä viikolla oli myös kv-toimiston järjestämä leffailta. Tämän kerran leffaks oli valittu Koreoiden raja-alueesta kertova Joint Security Area, joka oli samaan aikaan aiheeltaan vakava, mutta muutoin hieman humoristinen. Kannattaa katsoa.

Kuvia tän viikon tapahtumista lisää täällä.

Parin päivän päästä me otetaan nokka kohti Incheonin lentokenttää. Peking kutsuu!